BRIAN WILSON: No Pier Pressure

BRIAN WILSON
No Pier Pressure
Capitol

Vitsikkäästi nimetty No Pier Pressure on Brian Wilsonin ensimmäinen täysin uutta materiaalia sisältävä studioalbumi vuosikymmeneen. Viimeisimmillä julkaisuillaan George Gershwinin sävellyksiä ja Disney-elokuvien lauluja versioinut Wilson oli alkujaan kaavaillut uusimpansa jatkoksi The Beach Boysin mainiolle paluulevylle That’s Why God Made The Radio (2012), mutta idea romuttui Wilsonin ja Mike Loven ties kuinka monenteen välirikkoon.

No Pier Pressure on runsaine vieraineen kaksijakoinen levy. Wilsonin väsymättömästi kauneuteen pyrkivä melodiataju ja itse albumi ovat parhaimmillaan kun äänessä ovat myös The Beach Boys -veteraanit Al Jardine ja Blondie Chaplin. Hivelevissä lauluharmonioissa paistaa tällöin Kalifornian rantoja ikuisesti kuumottava aurinko.

Levyn kiusallisia piirteitä ovat koneiden kera tanssittavan Runaway Dancerin nuoremman yleisön kosiskeluyritys ja albumin paikoin turhan kliininen sointi, josta voi osin syyttää Wilsonin biisintekijä- ja tuottajakumppani Joe Thomasia.

Luopumista huokuvan päätösraidan The Last Songin voi kuulla haikeiksi terveisiksi Mike Lovelle, The Beach Boysille tai laajemminkin. Ennemmin tai myöhemmin aika rakkaiden kanssa olemiselle loppuu kesken.