Brian Wilson saa nykyään tehdä miltei mitä vain. Kaikki yrittävät ymmärtää tätä popin suurta, nuoruudessaan väärinkohdeltua velhoa jopa siinä määrin, että mitätön välityökin menee täydestä. Itse en pitänyt etukäteen kummoisenakaan ideana sitä, että Disneyn älyniekat olivat houkutelleet Brian Wilsonin tulkitsemaan uusiksi George Gershwiniä. 1960-luvun popin melodinen nero pistettiin siis Yhdysvaltain suurimman säveltäjän tunnetuimpien teosten kimppuun. Siinä sopassa tuntui olevan yksi nero liikaa.
Lopputulos kuitenkin yllättää. Brian Wilson Reimagines Gershwin onnistuu olemaan samaan aikaan sekä ylväästi kaunis että ilkikurisen leikkimielinen. Brian Wilson kertoo kuulleensa Rhapsody In Bluen ensimmäistä kertaa kaksivuotiaana ja ihastuneensa siihen koko pienen sydämensä voimalla. 65 vuotta myöhemmin Brian tallensi oman kuin sinisillä laineilla surfaten soivan versionsa tuosta kuolemattomasta sävelmästä samassa studiossa, missä aikoinaan rakensi pala palalta Beach Boysin mestarityön Good Vibrations. Summertime puolestaan vetäistään doowop-balladina, ja niin I Loves You Porgy kuin myös I Got Plenty Of Nothing vetävät mukaansa rehevän svengaavilla sovituksillaan.
Paikoin Brian Wilsonin iän karttuessa kaventunut rekisteri kahlitsee lauluilmaisua, mutta kokonaisuutena Brian Wilson Reimagines Gershwin tarjoaa huikean tripin. Se on enemmän kuin aavistuksen psykedeelistä salonkiviihdettä. Albumi ei takuuvarmasti sovi ihmisille, jotka vastaavat kieltävästi Frank Zappan kuuluisaan kysymykseen, kuuluuko huumori musiikkiin, mutta avoimin korvin ja silmin kulttuurimaailmaa seuraavat löytävät levyltä monen monta taidokkaasti hiottua timanttia.
