Mestarin epätasainen sooloura pakettiin – Brian Wilsonin uusi kokoelma on ailahteleva kuten tekijänsäkin

Arvio julkaistu Soundissa 10/2017.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.

Arvio

Brian Wilson
Playback: The Brian Wilson Anthology
Rhino

Brian Wilson on alan kiistaton mestari, jota ilman popmusiikki olisi paljon köyhempää, mutta etenkin hänen soolotuotantonsa on ollut epätasaista. Cd:n avaava Love And Mercy ensimmäiseltä albumilta (1988) kuuluu yhä hänen keikkasettiinsä ja se onkin ajaton klassikko. Saman levyn pitkä minisinfonia Rio Grande on myös säilyttänyt vaikuttavuutensa.

Vuonna 2004 Wilson elvytti kauan kadoksissa olleen ja myyttisiin mittoihin kasvaneen Smile-kokonaisuuden ja hänen tulkinnaltaan irrotetut Surf´s Up ja Heroes And Villains ovat hienoja kappaleita ja tulkintoja, vaikka ne edustavatkin viime kädessä eri aikakautta. Molemmista ilmestyi aiemmin myös The Beach Boys -versio ja yhtyeen aikanaan tekemä Smile julkaistiin 2011.

Maestro on vaikuttavimmillaan Lay Down Burdenin ja Soul Searchinin kaltaisissa voimaballadeissa, mutta välillä hän sortuu tyhjänpäiväisyyksiin, joissa tietyt soundin tunnusmerkit ovat kohdallaan, mutta se viimeinen säväys puuttuu. Kaksi aiemmin julkaisematonta levytystä eivät tuo mitään uutta Wilsonin artistikuvaan, jonka ailahtelevuudesta kokoelma puhuu omaa kieltään.

Lisää luettavaa