BRIAN WILSON: Smile

BRIAN WILSON
Smile
Nonesuch

The Beach Boysin Pet Sounds on viime vuosina ansaitusti komeillut erilaisten kaikkien aikojen levylistojen keulasijoilla. Vuonna 1966 luomishuippuaan elänyt yhtyeen maestro Brian Wilson aikoi kuitenkin ylittää oman saavutuksensa seuraavalla albumillaan, jonka nimeksi tulisi Smile. Rohkeat musiikilliset kokeilut takaisivat, että levy ei muistuttaisi enää lainkaan vanhaa teinipopyhtyettä, jonka imago alkoi olla pahasti vanhentunut. Uusi aika oli koittanut popmusiikissa ja tuntui vahvasti siltä, että Wilson nostaisi The Beach Boysin kilpailemaan tasapuolisesti popmaailman herruudesta The Beatlesin kanssa, etenkin kun syksyllä 1966 julkaistu single Good Vibrations oli maailmanlaajuinen jättimenestys ja esimakua Wilsonin uusista uskaliaista musiikillisista visioista.

Levy-yhtiö odotti vuodenvaihteeseen kaavaillusta levystä jättimenestystä ja painatti jo siihen kannet. Niiden sisään ei vain koskaan saatu vinyyliä, sillä Wilson hioi timanttiaan niin perusteellisesti, että siitä ei jäänyt jäljelle kuin hohdonomainen legenda. Smilen piti koostua lukuisista yhteen nivotuista, löyhästi Amerikkaan liittyvistä teemoista ja katkelmista, mutta teos jäi keskeneräiseksi. Soviteltuaan palapelinsa osasia yhteen kevään 1967, huumeiden ja paineiden sekoittama Wilson antoi lopulta periksi. Vaikka uudelleen työstettyjä osia Smilesta ripoteltiin myöhemmille Beach Boys -albumeille, julkaisemattoman kokonaisuuden legenda jäi elämään. Odotetun mestariteoksen tittelin nappasi Sgt. Pepper ja The Beach Boysin tähtihetki oli haaskattu; yhtyeen suosio kotimaassaan romahti pohjalukemiin.

Nyt popin historian legendaarisin hyllytetty levy on viimein saatettu julkaisumuotoon – 37 vuotta aiotun jälkeen. Alkuperäistä materiaalia on ollut saatavissa lukuisilla bootlegeilla, mutta täyttä varmuutta Brian Wilsonin suurteoksen lopullisesta muodosta ei ole ollut, jos sellaista koskaan oli tuolloin pahasti rajan yli harpanneella maestrolla itselläänkään.

Oli miten oli, ratkaisu johon nyt on päädytty, toimii erinomaisesti. Wil-sonin loistavan The Wondermints -taustabändin ja erityisesti sen musikaalisen johtajan Darian Sahanajan myötävaikutuksella vuosimallin 2004 Smile kuulostaa ajattoman hienolta levyltä, joka olisi hyvin voitu julkaista myös vuonna 1967. Kymmenhenkinen kokoonpano on pannut parastaan ja tehnyt Smilesta värikkään, kiehtovan ja saumattoman kokonaisuuden, jollaiseksi Wilson sen varmasti suunnittelikin.

Heroes And Villains oli Good Vibrationsin ohella yksi Smilen keskeisistä biiseistä, ja se julkaistiin aikanaan typistettynä singlenä. Pitkän version saloja raotettiin vuonna 1993 julkaistulla Good Vibrations -boksilla. Uusi levytys liikkuu noiden välimaastossa ja toimii mainiosti.

Kenties hienointa stemmalaulua kuullaan biisiparissa Song For Children ja Child Is Father To The Man, jonka hauskan lapsekas väliriffi tuo mieleen soittorasian. Sitä seuraa yksi legendaarisimmista Smile-lauluista, Surf´s Up, jolla sanoittaja Van Dyke Parksin moniulotteiset tekstit ovat runollisimmillaan. Tekstit ällistyttivät vanhaa The Beach Boys -tyyliä haikaillutta vokalisti Mike Lovea, jonka mielestä turvallista surffilautaa ei olisi saanut keikuttaa.

Mukana vilahtlee toistuvien teemojen lisäksi äänikuvina muun muassa vanhaa länttä, Havaijia ja tulipalon kaoottisuutta (Mrs. O´Leary´s Cow) niin tiuhaan, että levy on kuin simpukka, josta saa joka kerta kuuluviin erilaisia ääniä. Ja vaikka suuri osa biiseistä on The Beach Boysin ystäville tuttuja muista yhteyksistä, kokonaisuutena ne kasvavat summaansa isommaksi.

Niin onnistunut kuin uusi Smile onkin, toivottavasti myös levyn alkuperäiset nauha-arkistot julkaistaan joskus The Pet Sounds Sessions -boksin tyyliin. Vaikka vain vertailun vuoksi.