Kaikesta musiikkibisneksen ahdingosta huolimatta maailmassa julkaistaan ihan liikaa levyjä. Tämmöinen ruma, kulttuuridarwinistinen ajatus hiipii aivosopukoihin, kun kuuntelee The Libertines -mies Carl Barâtin soololevyä.
Barâtin popmusiikki yrittää olla samanaikaisesti itsetarkoituksellisen pompöösiä ja koreasti orkestroitua sekä toisaalta tomwaitsmaisen karheaa. Molemmilla saroilla Barât suorittaa kuin Hiihtoliitto, ja lopputuloksena on 36 minuuttia loppusijoitettavaa äänijätettä. Välillä Carl Barât toki rentturokkailee kuin The Libertines konsanaan, mikä kuulostaa vain vaivaannuttavalta.
Osa levyn kappaleista saattaisi käydä jonkinlaisista hirtehisistä, huonolla maulla toteutetuista The Divine Comedy -pastisseista. Muuta käyttötarkoitusta näille hutikudeille on vaikea keksiä. Lyyrisesti Carl Barât nilkuttaa linjoilla ”We need more time to live or die.”
Ikävintähän tässä on se, että tässä ei ole mitään hauskaa.