DAMNED: Grave Disorder

Brittipunkin esitaistelijoiden joukossa Damnedilla on tärkeä sija. Sitä pidetään bändinä, joka toi vanhan mantereen punk-soundin Amerikkaan, missä siitä innostuivat mm. teini-ikäänsä eläneet Nirvanan ja Offspringin jäsenet. Ympyrä sulkeutuu, kun Dexter Hollandin Nitro-yhtiö julkaisee ensimmäisen The Damned -albumin sitten 80-luvun puolivälin, jolla alkuperäisjäsenet David Vanian ja Captain Sensible lyöttäytyvät yhteen biisinteon merkeissä. Muun yhtyeen meriiteistä taitaa olla kovin basisti Patricia Morrisonin ex-jäsenyydet sekä Sisters Of Mercyssa että Gun Clubissa.
The Damnedin merkitystä 70-luvun lopulla ei voi kiistää, mutta tänään sen paikka ei todellakaan ole levyttävien artistien joukossa. Grave Disorder ei ole huono levy vain siksi, että siinä ei ole punkin energiaa, vihaisuutta ja sosiaalista painoarvoa vaan ennen kaikkea sen takia, että surkeiden kappaleiden sekamelska on yksinkertaisesti hirveää kuunneltavaa. Yhtye saa levyn puoliväliin mennessä sisällytettyä Song.Comin mukanokkelaa surf-soundia, Thrill Killin köyhää goottioopperaa ja Shen epätoivoiseksi muljahtavaa Vanianin Jim Morrison -tapailua. Kun yhtye Looking For Actiossa on etsivinään toimintaa, se ei voi löydä sitä senkään takia, että on uppoutunut syvälle puistattavien Chris Rea -sooloilun ja väsähtäneen goottimörköilyn taikamaailmaan.
No, jopa oli korkea aika lyödä laudalta Sex Pistolsin ykkössija sarjassa vanhojen punk-setien nolostuttavin comeback-yritys.