DAVE NAVARRO: Trust No One

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2001.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Kannunsa Jane's Addiction -yhtyeen kanssa valanut Dave Navarro ei taida vieläkään olla sinut menneisyyden haamujen kanssa. Se ei tosin ole ihme, joutuihan Navarro nuorempana muun muassa todistamaan oman äitinsä murhan, eikä vuosien heroiinihelvetti varmasti ainakaan auttanut asiaa.

Arvio

DAVE NAVARRO
Trust No One
Capitol

Kannunsa Jane's Addiction -yhtyeen kanssa valanut Dave Navarro ei taida vieläkään olla sinut menneisyyden haamujen kanssa. Se ei tosin ole ihme, joutuihan Navarro nuorempana muun muassa todistamaan oman äitinsä murhan, eikä vuosien heroiinihelvetti varmasti ainakaan auttanut asiaa. Parhaimman terän se tosin on Navarron kynästä katkaissut, sillä selvästi tässä terapia-projektin antiseptinen henki haisee.
Trust No One -sooloa kuunnellessa ei tarvitse olla meedio seuratakseen sylttytehtaalle johtavia jälkiä. Angstisen rytmi-iloittelun kolmanteen potenssiin nostanut Jane's Addiction kirjoitti varsinkin Ritual De Lo Habitual -levyllään (1990) täysin omaa lukuansa rock-musiikin kenttään, eikä siitä maailmasta irtautuminen ole Navarrolta onnistuminut. Intensiteetti ja perverssit kitarariffit ovat paikoitellen tutuilla tasoilla, mutta laulajana Navarro on persoonaton ja omillaan seisovana biisintekijänä yllättävän hampaaton. Kun tätä vertaa Porno For Pyrosin (Addiction-vokalisti Perry Farrellin bändi) viimeisimpään hengentuotteeseen, niin on ilmiselvää missä korissa kaikki hedelmät olivat.
Lisämausteita levylleen Navarro on napannut industrial-rockin kylmästä maailmasta. Esimerkiksi levyn parhaaksi vetäisyksi nousevassa Everything-biisissä voi kuulla häivähdyksen Nine Inch Nailsia ja juolahtaapa muutaman kerran mieleen myös äijän edellinen yhtye Red Hot Chili Peppers. Moni nykyinen RHCP-fani varmaan mielellään unohtaisi bändin kyseisen ajanjakson, mutta mielestäni muun muassa Warped oli helvetin tylyä jälkeä. Kummallista miten yksi jäsen pystyi vaikuttamaan orkesterin linjoihin niin vahvasti. Sitä vahvaa ja omaperäistä jälkeä jää turhaan kaipaamaan myös soololevyn tiimoilta. 

Lisää luettavaa