Kovaa goottipeliä Bostonissa. Synkkien varjojen rockia rouhiva yhdysvaltalaissekstetti soi toisella kokopitkällään isosti. Musiikki vyöryy voimalla, ja kunnolla hakattujen rumpujen töminä pitää homman koleana ja suorastaan käskevänä. Tunteikkuus ja aggressiivisuus kulkevat käsi kädessä.
Levyä kuunnellessa mieleen pulpahtelee nimiä kuten Killing Joke, Samhain, Beastmilk ja Unto Others. Kohtalokkaan viileässä death rockissa mennään tunne edellä. Riffiä lyödään pöytään paikoin hyvinkin raskaalla kädellä, ja hetkittäin liippaillaan emocore-hommia. Jake Murphy tulkitsee väkevästi niin surumieliset puhtaat kuin voimalliset huudotkin.
New Day Symptoms ei avaa pimeyden portteja kerrasta selälleen. Se kutsuu alakuloiseen ajoonsa laskemalla luisevan kalmankätensä kuulijan olkapäälle ja ohjaamalla lempeästi yhä syvemmälle hautausmaan hämäryyteen.
Final Gasp maustaa taikajuomaansa eri genrejen laadukkailla aineksilla sekoitellen niistä maukkaan lopputuotteen. Metallit, gootit, jälkipunkit, kuolorokit sun muut taipuvat yhtyeen käsittelyssä tummien tunteiden jalometalliksi. Tämä on mustaa kultaa.