DAVID KITT: Square 1

Uusia laulaja-lauluntekijöitä ponnahtaa esille sellaista tahtia, että heikottaa. Pari vuotta sitten alkaneen buumin varrella olemme saaneet nauttia artisteista, joista vain lahjakkaimmat ovat jättäneet jälkeensä muuta kuin alennuslaareihin päätyvän levyn. Ryan Adams, Ed Harcourt ja Tom McRae ovat tämän tulikokeen selvittäneet, mutta miten on irlantilaisen David Kittin laita?

En laittaisi rahojani likoon Davidin puolesta. Mies kirjoittaa kohtalaisia kappaleita, mutta häneltä puuttuu totaalisesti se karisma, joka esimerkiksi McRaesta tekee niin vakuuttavan. Myös Kittin suosima linjattomuus häiritsee; paikoitellen hän pyrkii seuraamaan akustisesti Nick Draken jalanjälkiä, paikoin hän piiskaa taustabändinsä Teenage Fanclub -tyyliseen särörokkiin. Ei huonoja esikuvia, mutta niiden ristipaineessa miehen oma ääni jää pahasti taustalle.

Herkistelevää trubaduuri-osastoa paremmin Kitt onnistuu reilummin rokkaavissa biiseissä, jotka samalla peittävät alleen miehen tulkinnan selvimpiä puutteita. Vihiä orastavasta talentista antavat kappaleet Long Long Stares ja House With Trains, jonka taustalaulukööriin David on raahannut liki puolet suvustaan.

David Kitt on lauluntekijänä ja muusikkona vielä raakile. Muutamien hyvien ideoiden varassa ei kokonaista levyä vielä voi kannatella, varsinkin jos ne kuulostavat vain omaksi huvikseen tehdyiltä nauhoituksilta.