Hyvää äijälevyä ei olekaan tullut vastaan pitkään aikaan. Tämän aukon täyttää The Draftin debyytti In A Million Pieces, joka on kauttaaltaan konstailematonta ja hyvällä tavalla äijämäistä kitararouhintaa. Ei kommervenkkeja, ei trendituulahduksia, ei tuotteistamista – raakaa, mutta rehellistä musiikkia, niille joille ei hevin ja nenäkkään popin ristipaineessa tarjoudu tarpeeksi hyviä vaihtoehtoja.
The Draft ei ole kuitenkaan mikään tyhjäpäinen vaimonhakkaajalauma. Bändin tekstit käsittelevät muitakin aiheita kuin kaljanjuontia, auton ropaamista ja perjantain odottelua, vaikka sitä on mukana hoilotettavien kertosäkeiden vauhdissa paikoin vaikea muistaa. Nelikko on myös hyvää itseluottamusta osoittaen jättänyt ylenpalttisen macho-kukkoilun nurkkaan lepäämään, sillä oikealla tavalla pystynokkainen asenne riittää. Ja kun tätä tukee kahden kitaran särövalli, eläimellinen rumpali ja Budwei-serin ja viskin sekoitukselta haiskahtava laulaja Chris Wollard, on paketti aika lailla kasassa.
In A Million Piecesin soidessa riukukätinen ressukkakin uskaltautuu haastamaan lähibaarinsa portsarin kädenvääntökisaan.