EMA: Future’s Void

Arvio julkaistu Soundissa 4/2014.
Kirjoittanut: Juho Äijö.

Arvio

EMA
Future’s Void
City Slang

Kohina. Se on ensimmäinen asia, jonka Kalifornialaisen EMA:n uudella albumilla kuulee. Kohina on myös Future’s Voidin jättämää tunnetta hyvin kuvaava termi, sillä harvoin mikään albumi jättää samaan aikaan näin ihastuneen ja täysin alastoman olon – aivan kuin EMA sukeltaisi pää edellä sieluun.

Vuonna 2011 hienon Past Life Martyred Saints -debyyttialbuminsa julkaissut Erika M. Anderson on Future’s Voidilla sysännyt itsensä kauas muista yhdysvaltalaisista indieartisteista. Levyn soundia voineekin vähättelemättä kuvailla parhaiten kuin yhdistelmänä Sonic Youthia ja Homogenicin aikaista Björkiä, sillä erotuksella, että EMA käyttää musiikissaan hälyääniä kuin luodakseen kohtauksia vailla kuvaa – musiikki on ikään kuin teknofolkia milleniaaleille. Cthulu jyskyttää kuin tietoisuuden saanut tehdas, siinä missä Neuromancer on aggressiivisen herkkä, enkä muista milloin pelkästä feedbackista koostuva soolo olisi kuulostanut yhtä kauniilta kuin When She Comesissa. Albumi on samaan aikaan voimaannuttava, surumielinen ja hauska.

Future’s Void on samaan aikaan aikaansa edellä oleva ja silti vuotta 2014 täydellisesti kuvaava tuleva klassikko.

Lisää luettavaa