THE FARANGS: We Must Be Losing It

Musiikillinen monimuotoisuus, uteliaisuus ja aito kansainvälisyys yhdistää näitä levyjä Janne Haaviston ja Miikka Paatelaisen soitannon ohella. Avoin ja vieraanvarainen bändipolitiikka on houkutellut mukaan yllättäviäkin staroja musiikin ja kulttuurin kentiltä.

Markus Nordenstrengin sävelkynä ja lempeä lauluääni ovat edelleen The Latebirdsin pääelementit, mutta Radio Insomnia ottaa vapauksia laid back -tunnelmointia raisumpaan suuntaan. Inspiroiva ideologia on formaattiradiosta irtautuva soundikapina ja määrätietoisen kuulijaystävällinen musisointi. Set Free The Radio -teemaa terästävät Wayne Kramerin, Little Stevenin ja Martti Servon hauskat dj-ääninäytteet.

Hienot laulumelodiat puhuttelevat parhaiten ja rouheampienkin kitarasoundien (Got A Message) sisälle kätkeytyy kauniita kertosäkeitä. Nätisti helisevä, Emmin kera unelmoitu Dream Dream on selvä singlelohkaisu, mutta yhtä välittömästi viehättävät Jonna Tervomaalle suomennettu bassonkumuinen mantra Blue Horses, J. Karjalaisen banjolla vilkastettu Fill Me In tai verkkaan kasvava See You Tonight. Tom Pettyn luottomies Benmont Tench koskettelee komeasti slovareita Beat The Time ja Without June, joka huipentaa levyn Johnny Cashin muistoksi.

The Latebirdsin liikehtiessä lungisti tyylilajista toiseen The Farangs rymyää laajemmin musisoinnin ihmemailla – menettämättä tuokioksikaan cooliaan. Janne Haaviston soittokunnan soundityylittely ja hienostunut jamittelu on muusikoille elämyksellisintä sessiotavaraa, mutta kirjallis-rytmillisestä höyrypannusta riittää herkullista ammennettavaa rivikuuntelijallekin.

Kirjailija Paul Auster paljastuu beat-rytmiikan hallitsevaksi lausujaksi marimbatahtisella avausraidalla sekä pitemmällä ja rikkaammin säestetyllä runolla Between The Lines. Wayne Kramer jutustaa tanakan Islands-satiirin ja Greg Palast kertoo tahdikkaasti sodan olemuksesta. Asenteesta ei ole puutetta myöskään Marvin Gayea römeämmän Barrence Whitfieldin "what's going on" -henkisellä tulkinnalla We Must Be Losing It. Siinä ja monella muullakin uralla Okke Komulainen on unelmapaikallaan ihastuttavine perinneurkuineen. Raukea instrumentaali It's Been A Long Day on Okken ja Jannen alleviivaamaton tulkinta Pink Floydin Us and Them -biisistä.

Levyn lopuksi tahti rivakoituu pariin Huvilateltan livepalaan ja venyy raukeampiin lyhytfilmi-bonuksiin. Niin eteviä kuin lisukkeet ovatkin, kokonaisuus kaikkoaa niillä hitusen etäisemmäksi.