FATBOY SLIM: Palookaville

Arvio julkaistu Soundissa 10/2004.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Norman 'Fatboy Slim' Cookilta ei voi saarivaltakunnassa välttyä. Vaikka edellisestä levystä on jo tovi, on hänen yksityiselämänsä ja etenkin sen viimeaikaiset karikot (Cookin vaimo hyppäsi hetkeksi toisen DJ.n petiin!) uutisoitu palstatilaa säästelemättä.

Arvio

FATBOY SLIM
Palookaville
Skint

Norman 'Fatboy Slim' Cookilta ei voi saarivaltakunnassa välttyä. Vaikka edellisestä levystä on jo tovi, on hänen yksityiselämänsä ja etenkin sen viimeaikaiset karikot (Cookin vaimo hyppäsi hetkeksi toisen DJ.n petiin!) uutisoitu palstatilaa säästelemättä. Nyt on taas aika keskittyä miehen musiikkiin.

Palookavillellä vallitsee aiempaa tuotantoa vahvemmin orgaaninen ote. Cook innostui livesoitannasta tuottaessaan pari kappaletta Blurin Think Tankille. Levylle onkin raijattu mukaan Damon Albarn ja herran laiskasti laulama Put It Back Together alkaakin riittävän mielenkiintoisesti, mutta tavoittaa nopeasti tylsyyden turut. Brightonilaisen yhtyeen Johnny Qualityn tähdittämä Long Way From Home taasen kuulostaa huonolta Blurilta, kuten tekee myös sietämätön Push And Shove.

Onnistuneinta antia albumilla edustaa John & Beverley Martynin Primrose Hill -kappaleesta palan lainaava North West Three. Levyn avausraita, Five Man Electrical Bandia sämpläävä Don't Let The Man onkin sitten kuumottavuudessaan melkein vertaansa vailla. Kyllähän tällaista 250 000 brittiä mielellään rannalla kemikaalipäissään joraa, mutta ei se silti kappaleen musiikillista arvoa nosta.

Palookavillen päättävästä versiosta Steve Miller Bandin The Jokerista on viisainta olla hiljaa. Pitäisikö levyn kannessa olla Parental Advisory -tyyppinen varoitustarra: Älä kuuntele selvin päin? 

Lisää luettavaa