FATBOY SLIM: Halfway Between The Gutter And The Stars

FATBOY SLIM
Halfway Between The Gutter And The Stars
Skint

Norman Cookin tie Housemartins -basistista Beats Internationalin kautta nykyiseen Fatboy Slim -supertähteyteen on ehkä kummallisimpia menestystarinoita, mitä musiikin lähihistoria tuntee (kuka tiesi, että Fatboy Slim oli viime vuoden menestyksekkäin brittiartisti jenkeissä?). Aivan ansioitta menestys ei ole tullut, sillä Norman Cook on yksi nykytanssimusiikin innovatiivisimmista ja yksinkertaisesti parhaista tuottajista/remiksaajista/ dj:stä, joka on sekä osannut haistaa trendit, että luoda niitä itse.
Miten Fatboy Slimin kolmas albumi Halfway Between The Gutter And The Stars sitten heijastaa tätä kehitystä? Kahdella sanalla sanoen: varsin hyvin. Kovin monta sekuntia levyä ei tarvitse kuunnella, tietääkseen kenestä on kyse, mutta yllätyksiä löytyy lähes jokaiselta raidalta. Yksi selkeä yllätys uudella albumilla on aiempaan sampleviljelyyn verrattuna live-vokalistien käyttö. Nimekkäiden vierailijoiden joukosta löytyvät muun muassa Macy Gray ja Bootsy Collins.
Tyylipuhtaudesta levyllä ei ole tietoakaan. Päinvastoin. Levy on täydellinen sillisalaatti niin tuttua big beat-mättöä (Ya Mama, Mad Flava, Retox ja Drop The Hate), housea (Song For Shelter, yksi levyn parhaista biiseistä) kuin sielukasta funk-vääntöäkin (Macy Grayn vokalisoimat Demons ja Love Life).
Levy on hyvä. Omalla alallaan jopa loistava. Se, tuleeko se toistamaan Fatboy Slimin edellisen You've Come A Long Way, Baby -albumin menestyksen on toinen kysymys. Tanssimusiikissa menestys on usein sidottu singlemenestykseen. Ensimmäisenä singlenä julkaistu, Jim Morrisonia samplaava Sunset (Bird Of Prey), joka yhdessä Star 69:en kanssa on mielestäni levyn heikoin lenkki, ei ollut jättimenestys eikä itsestäänselviä kandidaatteja singlemenestykseen ole tolkuttomasti. Levyn viihdytyskelpoisuutta tämä ei kuitenkaan vähennä. Suosittelen pimeiden talvi-iltojen piristäjäksi.