GRAVE DIGGER: The Last Supper

Grave Digger on jo vuosikaudet tehnyt ihan kelpo metallia, mutta se ei ole onnistunut luomaan merkkiteostaan. Kun yhtyeen tuorein kiekko lähtee käyntiin, homma tuntuu olevan ihan eri tavalla hanskassa kuin aiemmin. Passion-intron kevyt ja sulavalinjainen leijunta antaa esimakua aivan uudenlaisesta asenteesta. Kääntyessään nimiraidan aloittavaan pianoon ja siitä purskahtavaan jykevään kitaroiden riffivalliin Grave Digger pistää adrenaliinin virtaamaan. Biisistä löytyvät kaikki klassisen heavy-kappaleen elementit, jollaisia on viimeksi tehty joskus 1980-luvulla ja silloinkin Acceptin toimesta. Kerrankin Grave Digger näyttää pystyvän pistämään polvilleen.

Mutta Grave Diggerin nerous ei kestä kauan, vaan roihuaa tasan yhden kappaleen verran. Totuuden paljastuttua pettymys on aluksi suuri. Loppupeleissä The Last Supper on kuitenkin kohtuullinen heavy-kiekko. Grave Diggerin laadulla on tietyt tekijät, joihin voi luottaa ja joiden varassa bändi on kyennyt toimimaan jo parikymmentä vuotta. Reseptiin kuuluvat kohtuullisen helpot, mutta silti tukevat perusraaka-aineet, joiden sekaan hämmennetään hyppysellinen mietoja mausteita. Niinpä myönteisiä pilkahduksia vilkkuu pitkin levyä, mutta alun kaltaista hurmosta on turha enää odottaa.

Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Grave Digger lupaa hyvää. Kokonaisuuksien hallinta ei vain ota onnistuakseen. Sen kyllä soisi tälle bändile.