Aina välillä joku lähettää ihan tyhjästä levyn joka nasauttaa päin näköä. Tämä oli yksi niistä. Levyn tuottaja on Antti Innanen, jonka meriittilistalta löytyy muun muassa Ville Kalliosta -debyytti, eli yksi viime vuosien aliarvostetuimmista suomiräplevyistä. Tuttu mies siis, mutta solistit olivat 100% uusia tuttavuusksia. Kovimmat biisit iskevät lujaa. Läpät ovat parhaimmillaan oivaltavia ja hilpeitä. Osa raidoista on aika keskinkertaista kamaa, mutta varsinkin pari Balkan-soundin nojallaan olevaa raitaa jäävät tehosoittoon, eli Seministi ja Dorgasmi. Edellinen painii musiikillisesti ihan omassa sarjassaan.
Nälkä-raidalla tausta ja läpät pelaavat hienosti yhteen. Fränkkäilyä on toimiva bileraita. Mieleen tulee 80- ja 90-lukujen vaihde, kuten aika usein Innasen kohdalla. Elä tänään tuo varmaan monille muistoja mieleen. Tuttu luuppi. Rampea ja Naukkista ei ehkä pidemmän päälle jaksa, mutta tuntuu siltä, että skiteistä valittaminen hiphop-kontekstissa alkaa olla yhtä turhaa kuin hevilevyjen turhista kitarasooloista nariseminen. Lannoita tätä aluskasvillisuutta rahoillasi, sillä potentiaalia riittää.