JAWBONE: Hauling

Arvio julkaistu Soundissa 01/2007.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.
Blues ja punk ovat molemmat alun perin itseoppineiden meuhkaajien vapaaseen ilmaisuun perustuvaa tee-se-itse-musiikkia. Myös aikojen kuluessa molempiin luodut tarkat säännöt ovat melko yksinkertaisia ja tee-se-itse-muusikonkin opittavissa. Yhden miehen bändi Jawbone polkee rumpuja, hakkaa kitaraa ja raakkuu punkin raivolla, mutta riffit ja tekstit ovat bluesia. Konsepti on pitkälti sama kuin Bob Log III:lla tai Anssi Kasitonnilla. Kun Pölkky-Bob keskittyy atonaaliseen mätkeeseen ja Kasitonni paukuttaa melodista rokkia, asettuu Jawbone suunnilleen tämän tyylijanan keskelle.

Arvio

JAWBONE
Hauling
Loose Music

Blues ja punk ovat molemmat alun perin itseoppineiden meuhkaajien vapaaseen ilmaisuun perustuvaa tee-se-itse-musiikkia. Myös aikojen kuluessa molempiin luodut tarkat säännöt ovat melko yksinkertaisia ja tee-se-itse-muusikonkin opittavissa. Yhden miehen bändi Jawbone polkee rumpuja, hakkaa kitaraa ja raakkuu punkin raivolla, mutta riffit ja tekstit ovat bluesia. Konsepti on pitkälti sama kuin Bob Log III:lla tai Anssi Kasitonnilla. Kun Pölkky-Bob keskittyy atonaaliseen mätkeeseen ja Kasitonni paukuttaa melodista rokkia, asettuu Jawbone suunnilleen tämän tyylijanan keskelle.

Menevä biorytminen groove kulkee läpi levyn. Yhden miehen bändi soittaa tiukasti yhteen. Nopeissa punkkiblueseissa, jotka ovat Haulingilla pääosassa, tämä soitannollinen imu pitää mielenkiintoa yllä silloinkin, kun kihisevä ja koliseva lofi-soundi alkaa puuduttaa korvia. Muutama hitaammin känisty kantrigospel lisää olisi tuonut albumikokonaisuuteen mukavasti ilmaa. Ne ovat levyllä Jawbonen pysäyttävintä antia. Livenä räyhäbiisit varmasti pakottavat juntin lapikasta latotanssien lattialle levyä vastustamattomammin.

Lisää luettavaa