JP Jones on varmaankin erityisen mukava heppu ja aina samaa mieltä Chrissie Hynden kanssa. En keksi muuta selitystä sillä, että The Pretendersin johtajatar on ryhtynyt yhteistöihin Jonesin kanssa, jonka musiikilliset eväät voittaa tavanomaisuudessa vain miehen sukunimi. Jätkän ähinälle taputettaisiin kohteliaasti kulmakunnan kivijalkakuppilan jameissa, mutta siitä tuskin riittäisi jutunjuurta enää juomajonoon saakka.
Kaikki levyn yksitoista studiokappaletta on merkitty Hynden ja Jonesin nimiin. Sävellykset ja kuusihenkisen bändin soitto sulautuvat saumoitta toisiinsa. Kummastakaan ei löydy varsinaista vikaa, mutta toisaalta hyvin vähän mitään innostavaa tai innostunutta.
Australian olisi voinut säästää Pretendersin albumille, jos sellainen on vielä tulossa. Meanwhile alkaa lupaavasti, mutta taantuu puolivälissä lähelle muun materiaalin keskinkertaisuutta. Lopulta levystä ei jää käteen muuta kuin Chrissie Hynden ääni, joka kuuluu edelleen brittiläisen rockin sielukkaimpiin.