Lassi Valtonen muistetaan yhä sinä kummana heppuna, jolla oli vuosikymmen sitten kanttia hypätä kesken kaiken ulos luonnolleen vieraaksi osoittautuneesta Idols-kisasta. Valtoselle musiikki oli sittenkin liian kallisarvoinen asia kilpailtavaksi.
Verkkaisella levytysurallaan Lassi Valtonen on vasta kolmannessa etapissa. Kukin tyylillään (2011) esitteli muiden kirjoittamien laulujen hiljaista karismaa huokuvan vaikuttavan tulkin ja Kasvottomat päivät (2016) omiin biiseihin luottavan rock-artistin. Sosiaalinen pankkivanki soi puolestaan yksinkertaisesti äänitettynä ja särökitara- ja ambient-lisukkeineenkin folk-pohjaisena albumina, jolla Valtonen avaa ahdistaviakin tuntojaan.
Avausraidan säikäytyksen jälkeen Lassi Valtonen vajoaa kaksijakoisesti Syvyyksiin. ”En tahtois täältä lähtee, en tahtois jäädäkään”. Pidän järkeni esittää vahvoja epäilyksiä itsensä tuntemisesta ja jatkossa Valtonen haluaakin tehdä matkaa etenkin oman pään sisään.
Väliajan lievästä isokynäisyydestä huolimatta Sosiaalinen panttivanki on ehdottomasti tekijänsä kuuloinen albumi. Valtosen laulut ja laulu tulevat syvältä sydämestä ja molempien inhimillisyys tekee vastaanottamisen helpoksi. Harmituksen aiheeksi jää vain levyn lyhyt kesto.
