Levyarvio: Irtiotto folkista – Tilhet, pajut ja muut asettui vakavampiin kehyksiin

Tilhet, pajut ja muut
Kalifornian taivaan alla
KHY Suomen Musiikki

Vähintään Kaikki liikkuu eteenpäin -hitistä tutun Tilhet, pajut ja muut -yhtyeen kolme vuotta työstämä Kalifornian taivaan alla on vahva irtiotto edeltäjästään. Juho Hoikan sävellyksellisen ja koko bändin soitannollisen kunnianhimon kasvu on syrjäyttänyt ilmeisintä folk-pitoisuutta ja Scandinavian Music Group -vaikutteita. Anna-Sofia Tuomisen lauluun tiivistyvä perimmäinen herkkyys ei ole kadonnut, mutta niin läheisyys, muistot ja kaipuu kuin huoli ja tylsyyskin asettuvat nyt astetta vakavampiin kehyksiin.

Rohkeuttaan Tilhet, pajut ja muut todistaa sijoittamalla albuminsa avaukseksi sen radikaaleimman biisin. Yli 7-minuuttinen Valokaaria muodostaa linjakkaan kaaren, jonka staattisuus keskeytyy yllättävään räjähtävyyteen ja jolle pedal steel tuo häivähdyksen americanaa. Maailma näyttää ylläpitää näinä aikoina erityisen tarpeellista toiveikkuutta ja nimiraidan pehmeä sähköpiano alleviivaa 70-luvulle kallistuvaa west coast -tunnelmointia. Ahtaassa ilmassa soi levyn ainoana ripeänä biisinä ilmavasti kuin Prefab Sproutin brittipop.

Vielä ennen levynsä päättävää Kesää Tilhet, pajut ja muut ehtii Talvipäiväkirjalla tavoittaa kaamokseen pysähtyneen mitään tekemättömän päivän masentavuuden.