Levyarvio: Muodollisesti pätevää pitkän kaavan kautta – Goatess piilottelee yhä esikuviensa varjossa

Goatess
Blood And Wine
Svart

Vintage-doomin nimeen vannova ruotsalainen Goatess on päässyt urallaan kolmannen pitkäsoittonsa äärelle. Vanhoista kaavoista ja esikuviensa varjosta ei tälläkään kertaa yritetä poiketa turhan suurin harppauksin, vaikka kokoonpano on muuttunut sitten viime levyn.

Goatess on sisäistänyt Black Sabbathin viitoittaman doom metalin ja Kyussin aavikkorockin lyhyet oppimäärät enemmän kuin hyvin ja kaikki tutut rakennuspalikat ovat käytössä. Rouheat ja orgaaniset soundit, jämäkkä rytmiryhmä, groovaavia riffejä, joita toistetaan ja jauhetaan pitkän kaavan mukaan keskitempossa ja joiden väliin heitetään utuisempia ja tunnelmallisempia suvantokohtia. Uusi laulaja Karl Buhre myös toimittaa kiitettävällä intensiteetillä.

Kertaistumalta kuunneltuna levy ei ihan pidä koko mittaa otteessaan, mutta pienempinä annoksina se viihdyttää. Piirun verran edeltäjäänsä parempi Blood And Wine on muodollisesti pätevää ja kivaa stoneria, joka ei kuitenkaan tarjoa genressään mitään uutta ja mullistavaa.

Toisaalta miksipä turhaan lähteä sörkkimään jotain, mikä on hyväksi ja toimivaksi havaittu. Maistuuhan nakit ja musiikin välillä kaiken gourmet-hifistelyn keskellä.