Levyarvio: Saattaa sisältää pieniä jäämiä lohtua – Soft Cellin uutuus on tarkoituksella sapekas ja odottamattomasti makaaberi

Soft Cell
Happiness Not Included
BMG

Happiness Not Included on vasta viides albumi Marc Almondin ja Dave Ballin 70-luvun lopulla alkaneella yhteisellä uralla. Cruelty Without Beautyn (2002) seuraajan piti olla nimeltään Future Nostalgia, mutta Dua Lipan oltua nopeampi uusi otsikko ja kanteen ikuistettu Ukrainan Tsernobylin lähellä oleva autio huvipuisto ovat odottamattoman makaaberi yhdistelmä.

Tainted Love -coverilla vuonna 1981 läpimurron tehnyt Soft Cell luottaa syntsapopissaan Suiciden ja Pet Shop Boysin tavoin lauluun ja moni-ilmeisesti soiviin koneisiin. Marc Almondin terävät lyriikat luovat levylle varsin pessimistisen ilmapiirin. Bruises On All My Illusions ja Heart Like Chernobyl kuvaavat Almondin mielentilaa paremmin kuin harhaanjohtavan iloiseksi nimetty Happy Happy Happy.

Pakonomaisena selfie-aikanamme Polaroid muistelee Soft Cellin ja Andy Warholin kohtaamista 80-luvun New Yorkissa. Nostalgia Machine tanssittaa, mutta albumin hitti on sittenkin Pet Shop Boysin kanssa tehty Purple Zone. It’s A Sinin tasoa lähestyvällä kappaleella Neil Tennant ja Marc Almond ovat todellinen duo melankolia.

Sapekkaan kriittisen Happiness Not Includedin päätteeksi pianoballadi New Eden johdattaa hieman lohdullisempiin tunnelmiin.