Levyarvio: Suloista kipua indie-folkin asussa – Ilmi Veeran debyytillä on säkenöivää potentiaalia

Ilmi Veera
Sut mä haluan muistaa
Omakustanne

Jotkut jättävät jälkeensä suloista kipua. Sellaista, johon tarttuu vaikka kuin veitsen terään – kunhan ei tarvitse päästää irti. Tämän kivun ympärille muun muassa Milla Rumin riveissä vaikuttaneen Ilmi Veeran indie-folkiin taittava debyyttialbumi rakentuu.

Suomi on litteäsoundista indietä täynnä, ja aluksi Sut mä haluan muistaa uhkaa päätyä tämän jonon jatkeeksi. Pelko osoittautuu onneksi turhaksi viimeistään Pääskysen lähtiessä soimaan. Albumi onkin selkeästi vahvimmillaan tuotannon taipuessa indiestä kohti folkia: etenkin Birdyn koskettavaa kuulautta tunnusteleva Mustarastas on säkenöivän hieno osoitus Ilmi Veeran potentiaalista. Edellä mainitut kappaleet ovat muusta kokonaisuudesta kenties hieman irrallaan, mutta silti asemoituvat albumin keskipisteiksi.

Mukaan on myös lipsahtanut muutama itsetuotetun vastavirtamusiikin helmasynneistä, kuten 8-minuuttinen ja lähinnä aaltojen kohinasta koostuva päätösraita Loppu/Alku, joka nimensä perusteella on myös jonkin aloitus. Oivaltavaa – vaiko hivenen kiusaannuttavaa? Sut mä haluan muistaa on kuitenkin kunnioitettava debyytti, jonka parhaat hetket saavat odottamaan jatkoa.