Levyarvio: Sydämen kautta selkäytimeen – Cumbo Chimbita ei sorru kliseisiin eikä rajoituksiin

Combo Chimbita
Iré
Anti-

Näiden nuorten New Yorkin kolumbialaisten kolmas albumi iskee suoraan selkäytimeen, sydämestä puhumattakaan. Kun syvät juuret genrestä riippumatta käyvät aitoa vuoropuhelua tämän ajan kanssa tulokset ovat järisyttäviä. Kuten Iréssä. On tärkeää ymmärtää, että tässä ei mausteta modernia menoa ripauksilla menneestä tai vanhan liiton soundia ripauksella syntikoita, vaan kyse on elävästä ja luonnollisesti täydellisestä synteesistä.

Jos Carolina Oliveros onkin kerta kaikkiaan sydäntäsärkevä laulaja, teknisestikin huikea, niin kyllä muu bändi on hänen kanssaan samalla tasolla. Asialla on äärimmäisen tiivis bändi. Mikä meininki!

Ei mitään kliseitä, eikä rajoituksia. Toki cumbian usein kuulee, mutta monesti se on räjäytetty täysin uuteen asentoon. Välillä tanssitaan hurjassa rytmissä, sitten tunnelmoidaan kokonaan rytmittä (Sin Tempo), ja kaikkea siltä väliltä. Mehevillä sampleilla ladattu Memoria korostaa juurten merkitystä alleviivaten, mutta ei mitenkään kirkkain otsin.

Paljon bändin ilmaisukyvystä kertoo se, että vaikka espanjankieliset tekstit jäävät hämäriksi, niin silti koen tajuavani musiikin ihan täysin. Kaiken ihmisen hulluudesta, kolonialismista, sotimisesta, ennakkoluuloista ja vastaavasta kirpoavan vihan (iré). Yhtä vahvana, tai oikeastaan vahvempana, musiikista tulvii valtava toivo, rakkaus elämään, ihmisiin ja luontoon.