”Ai Suomessa tehdään tällaistakin!” Tämän ajatuksen, saati ajattelutavan, ei soisi olevan mielekäs enää 2020-luvulla, mutta niin vain miete nostaa päätään. Nevala tekee nimittäin jotakin, mihin en muista törmänneeni täällä aiemmin. Se yhdistää The War On Drugsin maantieromantiikan Lo Moonin retromelankoliaan tavalla, joka kätkee musiikin syntyperän taitavasti.
Tulokas vieläpä toteuttaa konseptinsa tyylillä. Road movien draamankaarta myötäilevä kehysjuoni luo kliseineenkin pitävän pohjan tummalle tunnelmakirjolle, jota yhtye tutkii kiireettä ja hellästi. Nelikon Amerikka on joutomaineen, farkkuineen ja Thunder Roadeineen silkkaa kulttuurisilla koodeilla pelaamista, mutta sävelet saavat maisemat hengittämään. Tarinaan tekee mieli uskoa, kun se koostuu John & Maryn, Boyfriend In Wastelandsin ja Have You Seen My Brotherin kaltaisista kaunokeista.
Jatkuvaa koskettavuutta tavoitellessaan Nevala ei karta ilmeisiäkään ratkaisuja. Niinpä unelmallisen soinnin taustalla häivähtää välillä arkipäiväisyyden varjo. Ilmaisun jänne kantaa kuitenkin suvantojen yli, ainakin jos siihen päättää luottaa. Kun musiikin kohtaa vailla epäilyksiä, kaikki vivahteet sellaisinaan hyväksyen, vie tie kulkijaansa – ja Nevala on, toden totta, vain kirjaimen päässä Nevadasta.