Nevalan toisella pitkäsoitolla kuullaan kaikuja countrysta ja westernistä, mutta myös Stone Rosesin ja Tame Impalan kaltaisesta indiestä. Neljän laulaja-lauluntekijän kokonaisuus muodostuu oman näköiseksi, ja siitä riittää ammennettavaa loputtomiin. Yhtyeen toisella levyllä ainekset löytyvät jo suureen ja mahtavaan. Tuotannon puolesta musiikki on naturellia ja soittimet hienossa tasapainossa keskenään.
Nevala tarjoaa omaan korvaani parastaan rohkeammin Amerikan lännestä lainaavalla Billy Shearsilla. Sombreropäisestä juhlijasta kertova kappale tuo mieleen Marty Stuartin western-tuotannon. Reippaammin polkevampaa osastoa edustava Summer Rain on myös oikein onnistunut tekele lajissaan. Temaattisesti levyllä liikutaan erilaisissa hurmion tunnelmissa.
Levy jättää kuulijan kuitenkin nälkäiseksi verrattain lyhyessä kahdeksan kappaleen mitassa. En oikein osaa päättää, olisiko yksi kappale vielä sulkenut ympyrää albumikontekstissa, vai onko parempi jäädä kuola suupielessä odottamaan lisää. Seuraavia Nevala-julkaisuja odotan joka tapauksessa vesi kielellä.
