Tanskalainen Mnemic edustaa sitä modernin metallin suuntausta, joka on jossain vaiheessa irtautunut 90-luvun ns. ”asennemetallista”, ja jolle en ole koskaan kuullut mitään järkevää ja yleispätevää nimikettä. Siksi viittaankin näiden yhtyeiden kohdalla usein vain toisiin yhtyeisiin, joilta ne saattaisivat lähiten kuulostaa. Viimeisen päälle steriloitu tuotanto, rakenteellisesti yksinkertainen kappalemateriaali, kellontarkka soitto, huutoa ja melodioita yhdistelevä laulutyyli ja futuristinen imago ovat yleisimpiä yhteisiä tekijöitä. Yhteistä useimmille on myös Fear Factory.
Vaikka Mnemic edelleen putoaakin yllä kuvattuun kategoriaan, ei yhtye enää ihan samaa linjaa vedä kuin kahdella ensimmäisellä albumillaan (Mechanical Spin Phenomena, 2003 ja The Audio Injected Soul, 2004). Liekö suurin ero se, että Passenger kuulostaa paikoin jo ihan hyvältäkin. Hämmentävintä levyssä on, että se rokkaa – ei tietenkään koko matkaa, mutta groove ylipäätään käsitteenä sotii niin raskaasti ennakko-oletuksia vastaan, ettei sitä voi olla noteeraamatta. Uusi laulaja Guillaume Bideau puolestaan tuo ranskalaisella ääntämyksellään Mnemiciin ripauksen tarvittavaa samaelmaista eksotiikkaa.