MORRISSEY: Ringleader Of The Tormentors

Arvio julkaistu Soundissa 03/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Morrisseyn kaksi vuotta sitten ilmestyneen You Are The Quarry -albumin isoimmat murheet olivat sen persoonaton amerikkalainen rocksoundi ja kappalemateriaali, joka olisi kaivannut trimmaamista. Tällä uudella levyllä pienempi probleema on korjattu. 70-luvulla Bolania ja Bowieta tuottaneen Tony Viscontin pestaaminen toisen veteraanin työpariksi on erinomainen valinta.

Arvio

MORRISSEY
Ringleader Of The Tormentors
Attack

Morrisseyn kaksi vuotta sitten ilmestyneen You Are The Quarry -albumin isoimmat murheet olivat sen persoonaton amerikkalainen rocksoundi ja kappalemateriaali, joka olisi kaivannut trimmaamista. Tällä uudella levyllä pienempi probleema on korjattu. 70-luvulla Bolania ja Bowieta tuottaneen Tony Viscontin pestaaminen toisen veteraanin työpariksi on erinomainen valinta.

Ringleader Of The Tormentors -levyllä Morrissey joukkoineen saa välttävästä materiaalista enemmän irti kuin viime kerralla. Useimmat levyn kappaleista on sovitettu kiinnostavasti. Yhdysvaltoja piikittelevä I Will See You In Far Off Placesin itämaiset sävyt alleviivaavat tekstiä vahvalla kynällä, Ennio Morriconen jousisovitus Dear God, Please Help Me -balladissa on kuin taivaasta tai Sergio Leonen spagettiwesternin romanttisesta kohtauksesta pudonnut ja varmalta hitiltä maistuvan, edellisen levyn First Of The Gang To Die -kappaletta häpeämättä hyväkseen käyttävän Youngest Was The Most Lovedin lapsikuorot ja The Smiths -levyiltä tuttu jodlaus soivat sopivan kieroutuneesti. Kun mainittuihin kappaleisiin lisätään välitön You Have Killed Me -single, onkin albumin parhaimmisto listattu. Kuin sattumalta ne ovat levyn neljä ensimmäistä raitaa. Kahdeksasta seuraavasta mieleen jäävät In The Future When All’s Well -biisin Get Back -tyylinen kitarariffi, Life Is A Pigstyn päämäärätön ”rankkuus” ja I Just Want To See Boy Happyn vailla sordinoa viiltävä puhallinsovitus. Sekä lukuisat onelinerit, jotka ovat olleet Morrisseyn tavaramerkki ensimmäisistä The Smiths -levyistä lähtien.

Jos Morrisseyn sanoituskynä olisi ollut tylsempi, tätä levyä ei voisi liittää miehen onnistuneiden levyjen listalle. Kovin rajallisella sävelmateriaalillahan Morrissey on operoinut siitä asti, kun erosi Johnny Marrista. Toisaalta se on itsestään selvää, sillä kukapa olisi viimeisen 20 vuoden aikana kirjoittanut parempia biisejä kuin Marr muutamana kuumana vuotena 80-luvun puolivälissä?

On vähän masentavaa, että Morrisseyn uuden albumin ennakkokommentit ovat keskittyneet siihen, onko hän vai eikö ole. Laulutekstien parista tarkoin harkitusta persoonapronominista on saatu paljon irti. Eikö Morrissey ole enää muuta kuin ikääntyvien brittipopparien Jari Sillanpää?

Seitsemän Los Angelesissa viettämänsä vuoden jälkeen Morrissey on asettautunut Roomaan, jossa Ringleader Of The Tormentors -levykin äänitettiin. Uusissa haastatteluissa hän on kertonut ikuisesta kaupungista löytämästään onnesta. Levyn päättävässä At Last I Am Born -kappaleessa 46-vuotias mies laulaa: ”I once thought that I had numerous reasons to cry/and I did/but I don’t anymore/because I am born.”

Olen vilpittömän onnellinen Morrisseyn puolesta. Hänen kahdeksanteen soololevyynsä huomaan sen sijaan suhtautuvani kummallisen välinpitämättömästi.

Lisää luettavaa