MOS DEF: True Magic

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Musafanin näkökulmasta rapperiksi muuttunutta näyttelijää pahempaa voi olla vain näyttelijäksi muuttunut rapperi. Ja sitähän Mos Def on. Tajuttoman Black On Both Sidesin (1999) jälkeen Brooklynin paroni odotutti kakkoslevyään The New Danger viisi vuotta. Vaikka paisuneista toiveista pudotti puolet pois, pettymyshän se oli.

Arvio

MOS DEF
True Magic
Geffen

Musafanin näkökulmasta rapperiksi muuttunutta näyttelijää pahempaa voi olla vain näyttelijäksi muuttunut rapperi. Ja sitähän Mos Def on. Tajuttoman Black On Both Sidesin (1999) jälkeen Brooklynin paroni odotutti kakkoslevyään The New Danger viisi vuotta. Vaikka paisuneista toiveista pudotti puolet pois, pettymyshän se oli.

Ikävä kyllä tuore True Magic jatkaa samaa latua. Kitsaine taustoineen albumi esittää ilmeisesti jonkinlaista ”paluuta juurille”. Tai sitten artistia ei vain enää kiinnosta palkata kiinnostavia biittinikkareita. Levyä pelastavat pätevä New Orleans -eulogia Dollar Day, nimiraita sekä There Is a Law, joka todistaa, että King Crimson kuumentaa samplerit muuallakin kuin Asan kortteerissa.

True Magicin juosten kustun ulkoasun (samea muovikotelo ilman vihkoa) voi tulkita kovaksi ug-vedoksi tai kannanotoksi mp3-lataamisen puolesta. Viidakkorumpu kertoo myös versiota, jonka mukaan karu paketti on seurausta taiteilijan ja levyfirman kahnauksesta.

Mitä musiikin tekemiseen tulee, taitaa 33-vuotias Dante Smith olla se sanonnan mies, jolla on takanaan loistava tulevaisuus.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa