NEW ORDER: Retro

Joy Divisionin tuhkasta noussut New Order on tehnyt runsaan vuosikymmenen aikana uskomattoman uran. Doorsista ei ollut Jim Morrisonin kuoltua bändinä mihinkään, mutta Bernard Sumner, Stephen Morris ja Peter Hook kykenivät Ian Curtisin itsemurhan jälkeen kokoamaan itsensä. Gillian Gilbertin mukaantulon myötä syntynyt New Order selvisi hengissä ilman imagoa ja tähtikulttia ja suuntasi musiikkinsa Joy Divisionin tuonpuoleisuudesta ja lähes patologis-masokistisesta synkkyydestä kohti tanssilattiaa. Manchesterin ykkösbändistä tuli yksi Englannin rakastetuimpia yhtyeitä, joka teki mahdottomasta mahdollisen yhdistäessään rockin ja elektroniikan melodiseksi tanssipopiksi.

Viisituntinen New Order -historiikki on synnytetty poikkeuksellisella tavalla. Retro koostuu neljästä cd:stä, joiden sisällöt on levy-yhtiön tai bändin itsensä sijasta valinnut joukko faneiksi tunnustautuvia ystäviä. Retron tutuin jyryttäjä on liveosuuden koonnut Primal Screamin Bobby Gillespie, joka oli mukana New Orderin Get Ready -albumin raidalla Rock The Shack. Toimittajat Miranda Sawyer ja John McCready ovat valinneet Pop- ja Fan-levyille kaksi ja puoli tuntia single- ja albumiraitoja. Club täyttyy pääosin maksisinglejen spesiaalimiksauksista.

Popin helmiä ovat muun muassa Your Silent Face, Every Little Counts ja True Faith, jolta löytyy yksi kauneimmista Bernard Sumnerin vähäeleisen tunteikkaasti tulkitsemista laulumelodioista. Round And Round jatkaa samaa rataa ja paljastaa New Orderin siitä(kin) erikoiseksi rock- ja popyhtyeeksi, että sen johtoinstrumenttina soi pikemminkin basso kuin kitara. The Beach -elokuvan soundtrackille tehty Brutal ja Get Readyn Slow Jam ovat kuitenkin silkkaa kitaravyörytystä ja New Orderille epätyypillisesti lähes blues- ja hard rockisia raitoja. Kaikkien aikojen tanssihitti ja tiettävästi yhä eniten myyty 12-tuumainen single Blue Monday on Retrolla sekä alkuperäisessä asussa että joutavanpäiväisenä Jam & Spoon Manuela Mixinä. Poikkeuksellisesti Peter Hookin laulama Dreams Never End osoittaa kuinka New Order ei ollut vielä debyyttialbumi Movementilla päässyt irti Joy Divisionista. Vuonna 1983 ilmestyneellä kakkoslevyllä Power, Corruption & Liesilla oma linja oli jo hahmottunut ja tästä alkaen New Order seisoi omillaan ilman Ian Curtisin legendan langettamaa varjoa.

Clubin erikoismiksaukset jäävät lähinnä kuriositeeteiksi, koska New Orderin originaaleihin ei kyetä vippaskonsteilla lisäämään mitään olennaista. Sabres Of Paradisen radikaalisti hidastama Regret ja Chemical Brothersin kanssa tuotettu instrumentaali Here To Stay ovat sentään lievästi kiinnostavia. Touched By The Hand Of Godista ja Everything's Gone Greenistä on valittu mukaan alkuperäiset levytykset.

Bobby Gillespien koostama Live ulottuu Joy Divisionin aikaista lohduttomuutta ja vieraantuneisuutta huokuvasta In A Lonely Placesta vuodelta 1981 viime vuoden tammikuussa taltioituihin kiivaaseen Crystaliin ja Temptationiin. Get Readyllä vieraillut Smashing Pumpkinsin Billy Corgan on mukana myös Turn My Wayn keikkaversiolla.

Retro on epärelevantteine uusintamiksauksineenkin upean ja lähes anonyymeiksi jääneiden jäsentensä summaa huomattavasti suuremman yhtyeen vaikuttava selviytymistarina.