NEW ORDER: Waiting For The Sirens´ Call

Waiting For The Sirens’ Call -levyn kuvaaminen New Orderin uran huonoimmaksi on liian groteskia. Olkoon siis kyseessä yhtyeen keskinkertaisin ja ponnettomin albumi.

Manchesterissa punk-huuman pyörteissä perustettu yhtye on totisesti ansainnut asemansa vaikuttajana, johon nuoremman polven muusikot alati viittaavat sekä musiikissaan että lausunnoissaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseiset työt on tehty jo 80-luvulla – tai jopa 70-luvun lopussa Joy Divisionin nimellä. Nykyisin New Order on vaiheessa, jossa se itsekin viittaa omaan historiaansa.

New Orderin kahdeksannella levyllä esiintyy vanha koira, joka ei viitsi opetella uusia temppuja. Waiting For The Sirens’ Call -levyn keskitempoinen ja miellyttävä kitarapop kaikuu juuri niin melankolisena kuin sen kuuluukin, mutta tätä levyä ei jumala ole koskettanut. Eikä tylsästi pumppaavalla Jetstream-raidalla vierailevan Scissor Sisters -solisti Ana Matronicin kosketuskaan tee sille hyvää.

New Orderin viimeiseksi merkittäväksi albumiksi tuntuu jäävän vuonna 1989 ilmestynyt Technique, jonka euforiseen sykkeeseen oli helppo hukata itsensä. Sen jälkeen bändi on edennyt tuttuun soundiin turvaten, silloin tällöin keikkaillen ja uutta musiikkia julkaisten. Nykyään uusia New Order -levyjä ei odoteta sen vuoksi, että ne kuulostavat jännittäviltä ja saattavat jollain tavalla vaikuttaa kuuntelijan elämään, vaan siksi, että ne ovat uusia New Order -levyjä.

Waiting For The Sirens’ Call -albumin julkaiseminen on New Orderin tapa myöntää tulleensa vanhaksi. Levy nimittäin kuulostaa paremmalta autossa työmatkalla kuin klubilla keskiyön jälkeen.