En ole jaksanut olla enempää kuin huvittunut New Orderin jäsenten keskinäisestä kiukuttelusta. Yhtyeen edellisestä ensiluokkaisesta levystä kun on kulunut jo 20 vuotta. Raikkaan Republicin (1993) jälkeen ilmestyneet albumit Get Ready (2001) ja Waiting For The Sirens’ Call (2005) eivät antaneet edes vihjettä siitä, mikä Joy Divisionin tuhkista syntyneessä yhtyeessä oli 1980-luvulla ainutlaatuista.
Etenkin Waiting For The Sirens’ Call -levy kuulostaa pitkän tauon jälkeen yhtä keskinkertaiselta ja persoonattomalta kitararockilta kuin julkaisuhetkellään. Lost Sirens -levyn piti ilmestyä hiukan sen jälkeen, mutta riidat siirsivät tämän biisinipun julkaisua silloin ja tekivät niin myös nyt. Eivät nämä seitsemän ”uutta” kappaletta – I Told You So on mukana uudelleen miksattuna versiona – yhtään varsinaisen albumin raitoja huonompia ole, mutta eivät myöskään parempia. Ne vain muistuttavat kiusallisesti, että valtavirtaan imeytynyt New Order ei ollut kovin kiinnostava bändi.
Mukavasti rullaavan ja napakasti iskevän I’ll Stay With Youn pudottamista varsinaiselta albumilta kelpaa ihmetellä. Muualla ihmettely kohdistuu lähinnä levyn äänikuvaan. Kyse on viimeisistä Bernard Sumnerin, Peter Hookin ja Stephen Sumnerin yhteisistä sessioista – Gillian Gilbert oli päättänyt vuosituhannen vaihteessa keskittyä lastenhoitoon – mutta Hookyn omintakeiset ja yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneet bassomelodiat nousevat esiin kovin harvoin. Melkein kuin hänet olisi yritetty pyyhkiä pois tältä levyltä.
