NEW ORDER: Singles

NEW ORDER
Singles
London

Vuonna 1987 New Order julkaisi klassisen Substance-kokoelman, jolla on yhtyeen kaksitoista ensimmäistä singleä b-puolineen. Vuonna 1994 ilmestynyt (The Best Of) New Order niputti yhdelle levylle bändin kuusitoista suurinta listahittiä siihen saakka. Vuonna 2002 vuorossa olleen neljän cd:n Retro-boksin ensimmäinen levy omistettiin yhtyeelle läheisen toimittajan Miranda Sawyerin suosikkikappaleille. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne olivat New Orderin suurimpia hittejä.

Yksitoista vuotta sitten ilmestyneen hittikokoelman jälkeen New Order on saanut aikaan vain kaksi studioalbumia (Get Ready, 2001 ja Waiting For The Sirens' Call, 2005). Niiden listatyrkyistä vain ärhäkkä Crystal mahtuu ryhmän kymmenen olennaisimman singlen joukkoon. Muut eivät lisää mitään merkittävää New Orderin kunniakkaaseen tarinaan.

Kun koko ajan kitaravoittoisemmaksi ohjautuvan New Orderin jäsenet ovat viimeaikaisissaan haastatteluissa vaikuttaneet innokkaammilta kuin vuosikausiin, tuntuu tämän kokoelman ajoitus vähintään oudolta. Etenkin kun varsin tuoreen Waiting For The Sirens' Call -albumin sessioiden tiimoilta yhtyeellä on albumillinen julkaisukelpoista musiikkia odottamassa vuoroaan. Olisiko kyse siitä, että levy-yhtiö ei ole täysin tyytyväinen pop-legendojen taloudelliseen tuotokseen?

Tämän sinänsä oikeaoppisen kokoelman materiaali on helposti hankittavissa muillakin levyillä. Sen ensimmäisen osan pop-taivas yltää Blue Mondayn unohtumattomasta nakutuksesta True Faithin ihanaan euforiaan ja Ceremonyn epätietoisesta Joy Division -muistelusta Perfect Kissin mestarilliseen modernismiin. Kun jälkimmäinen levy on ohittanut vuonna 1989 ilmestyneen Republicin – yhtyeen parhaan albumikokonaisuuden – poiminnat, käyvät osumat ja oivallukset yhä harvemmiksi. Sen vuoksi Singles tuntuu hautakiveltä, vaikka se ei varmastikaan ole julkaisun tarkoitus.

Ymmärrän täysin Noel Gallagheria hänen vakuuttaessaan, että Oasis ei julkaise kokoelmaa ennen yhtyeen hajoamista. New Orderin levy-yhtiökin olisi voinut malttaa tämän julkaisun kanssa ainakin yhden albumin verran. Kahdella cd:llä olisi kaiken lisäksi ollut sopivasti tilaa sen singlejulkaisuille.