PALEFACE: The Pale Ontologist

PALEFACE
The Pale Ontologist
Obesewax

Tähän on tultu, että Suomesta – siis Tampereen tyäläiskaupungista eikä mistään Vantaan ostarilta tai Helsingin klubeilta – tulee sänkitukkaiselta kalpeanaamalta debyyttialbumillinen hip-hoppia, joka peittoaa useimmat amerikkalaiset ghetto-vastineensa. Paleface ei ole väkivallalla, materialismilla ja sovinismilla rehvasteleva roikale, vaan sanan säilän sivistynyt mestari ja rauhan ja yhteisymmärryksen armoton lietsoja. Englanti on hallussa suvereenisti. Sanavarasto on viisi kertaa laajempi kuin amerikkalaisella kadunmiehellä tai homeboylla eikä aihepiiriäkään rajata ahtaaksi. Kuten vuoden ehdottomasti coolein albuminnimi sanoo, Kalpeanaama on "kaiken olevaisen tutkija". Avaruus, varsinkin päässä, on hieno asia.
Toivoa sopii, ettei viritys mene yli hilseen Jenkkilässä jos ja kun The Pale Ontologist sinne ehtii. Myriadeihin suuntiin assosioiva riimitys nimittäin vyöryy Kalkkilaivan Kapteenista hyökyaallon massalla.
Mutta: samalla kun tamperelaisena vanhan koulun veljenä tunnen suurta ylpeyttä näin sielukkaasta levystä, minulla on sen kanssa ongelma. Kriittisestä tiedostamisestaan ja murhaavan professionaalisti toteutettujen biittiensä sofistikoituneisuudesta huolimatta The Pale Ontologist ärsyttää nöyrintä palvelijaanne sillä, että se loppujen lopuksi kuitenkin kuulostaa siltä kuin sen olisi tehnyt (poikkeuksellisen fiksu) amerikkalainen Amerikassa amerikkalaisille. Riimeissä, jotka ihan oikein on kerrankin painettu kansiin, pudotellaan nimiä ja viittauksia, joiden viitekehys on täysin amerikkalainen. Sama pätee Palefacen ja kanssatuottaja Antti "Lex Luthor" Suomalaisen tekemiin sampleihin. Tietysti se voi olla harkittu markkinaveto, mutta silti – suomalaisiahan tässä ollaan ja toivottavasti sellaisina pysytäänkin. Like where you really at, my man?
Livenä Paleface esiintyy oman bändin (basso, rummut, kitara, koskettimet) kanssa. Levy on kuitenkin tehty leikkaa-ja-liimaa-studiotekniikalla ja bändistä esiintyy lähinnä basso/monitaituri Jaan Wessman. Koko bändin käyttäminen olisi todennäköisesti kuulunut vielä persoonallisempana jälkenä. Wessmanin syvä bassolinja, pianofillit ja Avanti-jousten upea sovitus tekevät Keep Hope A Liesta levyn omaperäisimmän raidan. Toinen suosikkini on intellektuellin albumin salakavalasti groovalistisin raita Emcees Say The Darndest Things, jonka sielukas bassolinja ja Sifonkisen wah-kitaralikki ansaitsee täydet pisteet. Hienon akustisen kitaran siivittämä Maximize The Prophet ja sinkkuhitti Back To Square One potkivat viileän ylväästi. No joo, omillaan otettuna joka raita toimii hienosti. Vierasriimit heittää Father Metro, Flegmaatikkojen Leijonamieli sekä Skillstersin Infekto piipahtavat raapimassa Jonny Bron ja Tuomas Ilmavirran pannessa myös talenttinsa likoon.
Mainitusta identiteettiristiriidasta huolimatta The Pale Ontologist kuuluu ei vain tamperelaisen ja suomalaisen vaan kansainvälisen räpin eturiviin. Kokonaisuutta leimaa kolme tärkeää asiaa: taustojen musikaalisuus, riimien humaanius ja Palefacen äänen vankka presenssi. Kalevalaisen perinnön kosto elää!