PALEFACE: Studio Tan

PALEFACE
Studio Tan
SonyBMG

Kovin moni vuosituhannen vaihteen "spedejensainausbuumin" yhteydessä sopparin saaneista moottoriturvista ei isojen poikien palkkalistoilla pitkään juhlinut. Yksi poikkeus on Paleface, joka on saanut alkutaipaleen katteettomasta hypestä huolimatta kehitellä ilmaisuaan rauhassa ja pitkään. Nyt mies on vihdoin tehnyt levyn, jota kelpaa kuunnella urakalla, alusta loppuun. Poissa ovat yletön kohkaus ja uuvuttavuuteen asti täydet äänimaisemat. Tilalla kuullaan tilanteen mukaan ääntään värittävää MC:tä ja hienojen yksityiskohtien voimaan luottavia, ilmavia taustoja, joissa on muistettu pitää alapää sopivan likaisena. Kapteenit Paleface ja Sonjay Beats ovat kaivaneet kaapista vanhat vinyylit ja kasetit. Old school on pelin nimi.

Heti alusta syna-, orchestra- ja henkiset iskut lyödään törkeästi ykköselle eikä linjasta tingitä. Menopaloissa virvelit hakkaavat napakasti, bassoissa on sopivasti porinaa ja pierua. Slovareissakin ollaan lähempänä Disposable Heroes -maisemia kuin LL Cool J:n lällyilyjä. Taustat on koostettu pienestä määrästä tehokkaita osia. Selkeiden ja hienosti funkkaavien rytmien ja muiden ohjelmointien päälle on yleensä lisätty vain muutama lisäelementti, oli kyseessä sitten puhallinsoitin, kitara tai laulua. Kyseessä on siinä mielessä äärimmäisen harvinainen puhdasverinen rap-levy, että kitaran soitto ja soundit eivät provosoi poskille rankkaa myötähäpeän punaa missään vaiheessa.

Palefacella on myös flow kohdillaan ja hektisimilläänkin, kuten nameheck-maratonissa Now You Down, mies jaksaa ottaa rennosti ja esitellä toisilleen Timo K. Mukan, Farrakhanin, Amiri Barakan ja Hannu Salaman. Five Emceesin kertsi on hieno oivallus. Kappaleen läpät ovat myös aika vapautunutta menoa, etenkin neuloilla leikitellessä. Tässä voidaan jo puhua kielitaidosta. Ja hyvälaatuisesta levottomuudesta silloin, kun rimmataan Srebrenica ja pizza, kuten löyhästi talking blues -perinteeseen liitettävissä olevassa Winter-time pt 1 -biisissä.