PEKKA MYLLYKOSKI JA JYTÄJEMMARIT: Viekää minut baariin taas…

Freud, Marx, Engels & Jung -vokalisti Pekka Myllykoski ja sivuprojektikumppanikseen yhyttämänsä Jytäjemmarit tekevät omien sanojensa mukaan underground-countrya. Kumikamelin ja Eläkeläisten Toppo Koposen maalaismusiikillinen syrjähyppy Kantri-Antero & Rahtarit taas on muuten vain kipeä.

Viekää minut baariin taas… pelaa samoin eväin kuin Myllykosken pääorkesteri. Omat ja käännetyt laulut soivat rinta rinnan. Pekka Myllykoskella on tällä kertaa ainoastaan vokalistin rooli, jonka hän hoitaa hienosti tunteikasta tuskaisuutta kartuttaneella äänellään. Jytäjemmarien kantriformaatin hallitsevina biisintekijöinä ovat kitaristi Marko Aho ja basisti Antero Gustafsson. Ja mitä covereihin tulee, niin ilman Tom Russellia ei tästäkään levystä selvitä.

Viekää minut baariin taas… täyttyy kosteista ja siitä toipumisen innoittamista lauluista. Sunnuntaihaamut käyvät päälle ja kämpät ja akat menevät alta. Bosnia & Hertsegovina on läträysteemasta poiketen verbaali-ilotulitteinen kommentti, jossa ihmisyyden kasvoille räkiminen saa arvoisensa kuvauksen.

Jos Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit suhtautuu kantriin asiaankuuluvalla vakavuudella, niin samaa ei voi sanoa Kantri-Antero & Rahtareista. Nuppi ei tutise -albumin kieroutunut cowboy & truck drivin' -kantri tuo genreen kieltämättä uutta näkökulmaa, mutta lopputulos on vitsinä ohuempi kuin Eläkeläisten humppahuumori.

Nuppi ei tutise on kantria särökitaraisilla mausteilla. Ralleissaan Kantri-Antero kertoo sarjakuvamaisia ja usein surumielisiä tarinoita. Hevosmaisen jolkuttelun ja kaahailevien rekkojen rinnalle Rahtarien kantriin hiipii myös kamelimaista komppia. Kantri-Anterolla ja kavereilla on varmaankin ollut hauskaa kantrivariaatiota nikkaroidessaan, mutta itse en jaksa kantria toistuvasti näin huvittavana kuunnella.