Petos on herättänyt vuosien varrella kiivastakin keskustelua. On totta, että hänen kohutuista omakustanteistaan maksetaan huomattavia summia, mutta jokaista seuraajaa kohden riittää kymmenittäin kuulijoita, jotka eivät voi sietää Kallion sanansaattajan elämänkatsomusta musiikista puhumattakaan. Useimmiten Petosta kritikoidaan turhan välittömästi, vasten parempaa tietoa ja käsittämättömiin seikkoihin vedoten: hänen valintojaan arvostellaan populaarien aikalaistyylien ja mielivaltaisien kriteerien valossa, jolloin veteraanin pitkä menneisyys musiikin parissa jää kärjistyneiden mielipiteiden varjoon.
Törkeimmät petokset on ensiluokkainen kokoelma. Se muistuttaa, että kriitikoilla on puolellaan tosiasia, jota ei käy kieltäminen: tämä on huolittelematonta, valkaisematonta, raakaa ja suurpiirteistä tulkintaa paikallisesta kaupunkilaiselämästä, jota värittävät rikollisuus, päihteet ja kaikille elämänalueille ulottuva omaehtoisuuden vaatimus. Tuplalevy esittelee yksissä kansissa otteita loppuunmyydyiltä City-karhun metsästäjä ja Rappiotaide -soololevyiltä (2002 ja 2003), Kallio Undergroundin Pimeä puoli -albumilta (2004), kolmetoista vierailua vuosien varrelta sekä kaksi uutta kappaletta. Kaikessa karuudessaan se on välttämätön hankinta niille, jotka haluavat tutustua suomenkielisen hip hopin käänteisiin, jotka eivät rekisteröidy radioaalloilla. Se on onnistunut korjausliike silmällä pitäen lyhytnäköistä historiankirjoitusta, joka ei tee oikeutta artisteille, jotka pyrkivät vuodesta toiseen toimimaan markkinapaikalla sitoutumatta sen arvoihin.