POSTELJOONA & YSTÄVÄT: Irti

Arvio julkaistu Soundissa 5/2005.
Kirjoittanut: Antti Karkiainen.

Tietääkseni reggae-mies Posteljoonan taiteilijanimen takana häärivä Joona Kortesmäki ei ole siviilissä Itellan miehiä. Hänen postinsa ei ole osoitettu luukkuun eikä lokeroon, vaan sielullesi.

Arvio

POSTELJOONA & YSTÄVÄT
Irti
Slipoveri Records

Tietääkseni reggae-mies Posteljoonan taiteilijanimen takana häärivä Joona Kortesmäki ei ole siviilissä Itellan miehiä. Hänen postinsa ei ole osoitettu luukkuun eikä lokeroon, vaan sielullesi.

Posteljoonan kolmas albumi alkaa Heinrich Albertin säveltämällä Kristuksen ylistysvirrellä nr. 332. Sovitus on, luojan kiitos, torvivetoinen instrumentaali. Rakkauden kaksoiskäskyn mukainen sanailu pysyy muutenkin hallinnassa, eikä ala pahemmin ärsyttää.

Ja aiheita on muitakin: muun muassa hammassärky, latotanssit ja naisten ryöstökalastus. Kovin väkeviä tai persoonallisia tekstit eivät ole, tarjolla on lähinnä leppoisaa sanailua.

Hommat on aikaisemmilla levyillä hoidettu enemmän tai vähemmän konepohjaisesti. Tällä kertaa mukaan on saatu kuuden hengen bändi, jonka monipuolista soittoa kuuntelee mielellään.

Posteljoonan ilmaisua voisi kuvailla rytmikkääksi papatukseksi, jonka vastapainona toimivat melodiset kertosäkeet. Tästä huolimatta lähin vertailukohta lienee oikeamielisyyttä alleviivaava Jukka Poika. Yhteistä on elämän kiittäminen ja arvostaminen. Kuka sellaista haluaa levylautaseltaan kuulla, tarttukoon tähän hymyssä suin.

Lisää luettavaa