THE SAND BAND: All Through The NIght

Arvio julkaistu Soundissa 1/2011.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Nämä kosmiset scouserit eivät pidä melua itsestään. Shackin, The La’sin ja The Coralin avaamaa polkua hiipivän The Sand Bandin kotikaupungista ei voi erehtyä, vaikka yhtyeen melankolista musiikkia on jatkettu aimo tujauksella americanaa.

Arvio

THE SAND BAND
All Through The NIght
Deltasonic

Nämä kosmiset scouserit eivät pidä melua itsestään. Shackin, The La’sin ja The Coralin avaamaa polkua hiipivän The Sand Bandin kotikaupungista ei voi erehtyä, vaikka yhtyeen melankolista musiikkia on jatkettu aimo tujauksella americanaa.

Törmäsin ensimmäisen kerran The Sand Bandin nimeen, kun Noel Gallagherin kerrottiin valmistelevan soololevyään bändin pomon David McDonnellin kanssa. Jos musiikillisesti lahjakkaampi Gallagher haluaa hylätä äänekkään rockin ja ryhtyä trubaduuriksi, kumppanin valinta saattaa osoittautua sattuvaksi. Vaikka The Sand Bandin musiikki on hyvin vähäeleistä, se on myös varmaa ja harkittua.

All Through The Night -levy alkaa täydellisesti. Set Me Free lasketaan sisään, pedal steel parkaisee pehmeästi, rummut läiskivät rentoa rytmiä ja McDonnell lataa aforismin, jota ei voi unohtaa: ”A broken heart is like a broken door/you got to fix it straight away/or it won’t work no more.” Ensimmäisen kappaleen jälkeen ei kuitenkaan tapahdu mitään erityistä. Musiikki on miellyttävää, mutta ei millään tavalla merkittävää.

The Sand Band ei laita koskaan isompaa vaihdetta sisään. Sen sijaan laulumelodiat tuppaavat jatkuvasti laskeutumaan nukahtamisen partaalle. Mahtaisiko se kertoa jotain miesten suosikkipäihteistä?

Lisää luettavaa