Vuonna 1965 syntynyt Chris Ballew sanoi kerran, että hänen ikäisilleen lähiöissä kasvaneille valkoisille pojille Peter Frampton, Fleetwood Mac ja Steve Miller Band ovat käytännössä folkmusiikkia. Tämä on se kansanperinne, josta Presidents Of The United States Of America -yhtye sai käyttövoimansa. Se oli osa kotikasvatusta.
Shine2009 tuntuu perinnemusiikilta. Siinä soi 20 vuoden takainen äänimaailma: hiphop, Soul II Soul, Pet Shop Boys ja Madchester. En tiedä, ovatko Sami Suova ja Mikko Pykäri kasvaneet tähän musiikkiin kotonaan, niin kuin Appalakeilla kasvava lapsi old timeen, mutta jäljen laadusta päätellen se olisi helppo uskoa. Ainakin tuo kommentti vuosien takaa tuli heti mieleen tätä kuunnellessa.
Soundit ovat todella kohdillaan. Tämä levy on täyttä luksusta. Paljon vanhoja tuttuja rumpukomppeja. Kitaroita ja bassoa käytetty hienosti mausteena siellä täällä. Synapadit ja jousisoundit ovat kuin upottava tuoli.
Ainoa tältä todella tasalaatuiselta levyltä puuttuva asia on totaalisen vastaansanomaton popjyrä. Näin kuuntelun kannalta se ei edes ole mikään puute, mutta jos levylle olisi siunaantunut sellainen, tätä ei pysäyttäisi mikään.