SOULSAVERS: It´s Not How Far You Fall, It´s The Way You Land

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Olisi helppo keljuilla siitä, että missä tahansa indiebändi tarvitsee laulajaa, on Mark Lanegan valmiina, mutta perhanan komeaa jälkeä mies tekee jällee. Tällä kertaa hän on rientänyt Pohjois-Englannissa elektronista maalailua yhden kehutun albumin verran tehneen Soulsavers-kaksikon seuraksi.

Arvio

SOULSAVERS
It´s Not How Far You Fall, It´s The Way You Land
V2

Olisi helppo keljuilla siitä, että missä tahansa indiebändi tarvitsee laulajaa, on Mark Lanegan valmiina, mutta perhanan komeaa jälkeä mies tekee jällee. Tällä kertaa hän on rientänyt Pohjois-Englannissa elektronista maalailua yhden kehutun albumin verran tehneen Soulsavers-kaksikon seuraksi. Lanegan laulaa lähes jokaisella albumin raidoista.

Tuloksena on rikas ja syvälle tunteisiin vetoava sekoitus triphopia, bluesia, countrya ja gospelia. Aloitusbiisi Revival on puhdasta gospelia, joka elektronisen biitin, Laneganin murisevan laulun ja isoäänisen kuoron avulla nousee ylhäisiin korkeuksiin. Paper Money ryskyy pahaenteisesti kuin Tricky ja Ask The Dust on puolestaan leijuvan kaunis elektroinstrumentaali.

Lainabiiseinä kuullaan Rollareiden No Expectations ja Neil Youngin Through My Sails, jolla Laneganin kanssa duetoi Will Oldham. Kunnialla selvitään jopa Spiritual-versioinnista, vaikka takaraivossa kaikuukin Johnny Cashin maaginen tulkinta.

Ilman Laneganiakin Soulsaversin musiikki olisi taianomaista, sillä harvoin konemusiikissa törmää näin vahvasti sykkivään lämpöön. 

Lisää luettavaa