Soulsavers-kollektiivi jatkaa vanhalla linjalla.
Mark Lanegan on kätevä kaveri. Jos levyä tehdessä tuntuu, että nyt ei gravitas riitä, niin puhelin käteen ja vanha raspikurkku studioon. Heti tuntuu koko maailmankaikkeuden paino lepäävän levyn harteilla. Kiitos Laneganin murinan ja fraasien, kuten ”death bells keep ringing” ja ”seasick seasons”, Broken-levy on ajoittain kuin myöhempien aikojen Screaming Treesiä, mutta vähemmän vaarallinen.
Laneganin lisäksi levyllä kuullaan kai Mike Pattonia, Jason Pierceä, Gibby Haynesiä, Richard Hawleya ja uutena tuttavuutena Red Ghostc-nimellä esiintyvää Rosa Agostinoa, mutta ison miehen varjo peittää käytännössä kaiken alleen.
Tällä levyllä on kitarat tuotu vahvasti etualalle. Varsinkin eeppisyyttä yrittävällä Gene Clark -lainalla Some Misunderstanding soolokitaristi tyrii pahan kerran. Promokirjelmän Neil Young -vertaukset ovat täysin katteettomia. Toisaalta, Death Bellsin hälyisä fuzz-revittely tekee tehtävänsä. Jos kyseessä on sama miekkonen, hän ei ehkä ole aivan toivoton. Tarvitsee vain ankaraa kustannustoimittajaa.
Parasta antia ovat kaksi elokuvaa etsivää instrumentaalia ja triphop-vaikutteinen konepala Unbalanced Pieces, jossa on
Patton mukana, mutta ei häntä erota.