Revolution Renaissance ei koskaan lähtenyt kunnolliseen kiitoon. Kokoonpanon sisäistä kemiaa on turha ulkopuolelta arvuutella, mutta musiikkia voi kommentoida: kyseisen yhtyeen aika ei kirvoittanut Timo Tolkin kynästä kaikkein parasta. Tässä mielessä Symfonia on tasollisesti iso nytkähdys eteenpäin. Musiikkityylissä otetaan puolestaan reipas harppaus taaksepäin, täsmälleen Tolkin omimmalle mukavuusalueelle. Tässä ei tosiaankaan yritetä olla yhtään mitään muuta kuin oikeasti ollaan. Symfonia kuulostaa selkeästi takavuosien Stratovariukselta, ja juuri siksi homma toimii heti paremmin.
Andre Matosin, Jari Kainulaisen, Uli Kuschin ja Mikko Härkinin kanssa Tolkilla on sellainen kokoonpano, että powerhenkinen melodinen metalli niin Straton kuin Helloweeninkin malliin taittuu railakkaasti, tarttuvasti ja häpeilemättömän historiapitoisesti. Vaikeammin ymmärrettävillä taiteellisilla argumenteilla ei edes yritetä makeilla, sillä nopeineen ja slovareineen tämä on puhdashenkistä powerinmätkettä ja tavallaan paluu sinne, mistä kaikki aikanaan lentoon lähti. Arvosanaa tiputtaa ainoastaan se, että Tolkin aikainen Strato oli hurjimmillaan vielä paljon parempi.
Tämä levy kannattaa ehdottomasti tarkistaa.