TEEMU RAITA: Kuuleeko maa?

Teemu Raita on jälleen yksi laulaja-lauluntekijä, jonka salaisena aseena on viimeisen päälle tasokkaasti työstetty radioystävällinen pop. Raita osaa kirjoittaa omassa lajissaan kelvollisia lauluja ja niiden toteutus tuntuu taas kerran äärimmäisen huolitellulta.

Levy-yhtiön panostuksesta ja uskosta Kuuleeko maa? albumiin todistaa sekin, että käsillä on Suomen ensimmäinen super audio -cd. Vaikka soundit ja moni muukin asia on periaatteessa kohdallaan, niin muutaman viime vuoden aikana debytoineiden lauluntekijöiden joukosta Teemu Raita ei kuitenkaan erotu – ei hyvässä eikä pahassa. Albumia kuunnellessa syntyy mielleyhtymiä sinne tänne, mutta yksikään levyn biiseistä ei vakuuta siitä, että Teemu Raidan varmuudella tunnistaisi radioaaltojen tukahduttavasta ylitarjonnasta.

Avauskappale Vatsani pohjaan sattuu sekoittaa isolla sovituksellaan 60-lukulaisuutta, Texasin Summer Sonia ja Brotherhood Of Manin kaltaisen muinaisen brittipopin euroviisuhenkisyyttä. Pilvet tulee tämän jälkeen kuin eri maailmasta ja levyn nimiraita muistuttaa erehdyttävästi Samuli Edelmannista. Meidän maailma -single eksotisoituu sähkösitarilla ja omatekoinen Kuusamo on konkreettista tekstiään myöten kuin ilmettyä Anssi Kelaa, jonka kanssa sävelletty Naura vaan on albumin kevyt poplaulu.

Mamballe kohdistetusta vastalauseesta käyvä Kesää on enää jäljellä vain muutama päivä on Kuusamon tavoin kuin Anssi Kelan kynästä ja suusta. Kaikin puolin siistiä radiopoppia tekevän Teemu Raidan ajantajun heittämiseen viittaa myös debyyttinsä päättävä Talvi jo tuntuu.