Monen uuden kohubändin kohdalla ässäsinkun tai hienon soundin aiheuttama ensi-innostus laantuu viimeistään hapuilevaan debyyttialbumiin päästessä. Vuoden lupaavimpiin uusiin tuttavuuksiin lukeutuva lontoolainen Yuck on onneksi toista maata. Kiehtovan eklektinen albumi nimittäin kestää ja kasvaa pyöräytyksestä toiseen. Yuck vakuuttaa sillä kaikista tärkeimmällä: hienoilla biiseillä.
Eihän Yuckissa tyylillisesti ole mitään mullistavaa, mutta jotain kiehtovan omalaatuista he ovat onnistuneet luomaan. Bändin soundissa kuuluu päällimmäisenä amerikkalaisten indie-isoisien kuten Dinosaur Jr:n ja Pixiesin vaikutus. Toisaalta mukana on kosolti herkkyyttä ja melodisuutta vaikka Teenage Fanclubin tyyliin, sekä ripaus shoegazereiden utuisuutta.
Etunenässä esiin nousevat reippaasti surisevat pophelmet kuten Georgia ja The Wall, mutta hykerryttäviä kitarariffejä ja melodioita löytyy läpi levyn. Tosin paria biisiä lyhempänä albumi olisi ollut vielä napakampi paketti.
Ehkä merkillepantavinta on se, että Yuckilta tuntuu puuttuvan monia debytantteja vaivaava yli-innokkuus ja todisteluntarve. Albumilta kuuluu itsensä kanssa sinut oleva, varmaotteinen yhtye. Tyylillisesti levy venyttelee suuntaan jos toiseen, mutta se tuntuu syntyneen luontevasti ilman väkinäistä yrittämistä.