Paperfangs – Skandinaavista, nostalgista ja unenomaista

4.4.2013 11:24

Paperfangs tarkoittaa paperisia torahampaita. Se on osuva nimi naivistista ja nostalgista synapoppia soittavalle yhtyeelle. Helsinkiläis-tamperelaisen trion musiikki vastaa täydellisesti mieli­kuvaa hengentuotteesta, joka on syntynyt makuuhuoneessa pop­julisteiden keskellä värivalojen loisteessa.

– Itse nautin hirveän paljon siitä, että voi sekä kuuntelijana että tekijänä saada sellaisen fiiliksen, että on siinä vieressä sängynlaidalla seuraamassa kun musiikki syntyy. Monesti kun käy keikoilla kuuntelemassa bändejä, on sääli, ettei siitä välity yleisöön asti välitön fiilis. Pienimuotoisuus on meille tärkeätä. Haluamme keskittyä olennaisiin juttuihin, biisin koukkuihin ja eri elementteihin, ja tuotantoarvot voivat suosiolla olla sivuseikka, kertoo laulaja-kosketinsoittaja Jyri Öhman.

Paperfangsin muodostavat Jyrin ohella hänen siskonsa Tarleena, sekä kaikesta visuaalisesta ilmeestä vastaava yhteinen kaveri Mikko. Trion musiikkia saattoi kuulla ensimmäisen kerran Öhmanin makuuhuoneen ulkopuolella vuonna 2010, jolloin yhtye laittoi ensimmäiset kappaleensa nettiin. Musiikki herätti kiinnostusta, jonka jälkeen julkaistiin omakustanteena digisingle ja kasetti-ep.

Soliti-levy-yhtiön julkaisema debyyttialbumi Past Perfect on juuri ilmestynyt kauppoihin. Sen syntetisoijien ja rumpukoneiden luoma äänimaailma on enemmän lo-fi kuin hi-fi ja Öhmanin laulu hakee uneliaasti oikeita nuotteja, mutta vaikkapa vastustamattoman söpössä Bathe In Gloryssa kaikki tuntuu olevan juuri oikealla paikallaan. Kappaleen flegmaattisesti haaveileva tunnelma tuo muistumia esimerkiksi 1980- ja 1990- lukujen britti-indiestä sekä ruotsalaisten Labrador- ja Service-lafkojen julkaisuista.

– Olen yleensä kuvaillut musiikkiamme niin, että se on skandinaavista, nostalgista ja unenomaista. Itselleni tietty flegmaattisuus on luontainen ilmaisutapa, sellainen antistarailumeininki. Mulla ei ole mikään absoluuttinen vire laulussa. Kun sitä itsekin kuuntelee, niin fiilikset välillä vaihtelee, ja keikoilla laulaminen jännittää. Tuollainen ilmaisu sopii mielestäni meidän tyyliin, ja pääsääntöisesti olemme saaneet ihan hyvää palautetta.

– Halusimme luoda albumille monta tasoa. Siinä on fiktiivinen sekä henkilökohtainen taso, mikä ilmenee ennen kaikkea lyriikoissa. Musiikin lisäksi visuaalisuus ja audiovisuaalisuus ovat isossa roolis­sa. Olemme halunneet häivyttää bändiä ja tekijöitä pois, ja luoda sellaista mysteerifiilistä.

Oletteko popsnobeja?

– Ehdottomasti ollaan! Itse kirjoittelen myös musiikkiblogia uudesta musiikista. Siinä on oppinut pahemman luokan popelitistiksi, mutta se on vain hauskaa!

Lisää luettavaa