Wigwamia 45 vuotta sitten perustamassa ollut Jim Pembroke palaa julkaisukantaan. Yhtyeen keulakuvana tunnetuksi tullut laulaja-lauluntekijä julkaisee uuden sooloalbumin yli kolme vuosikymmentä edellisen jälkeen. Viime viikolla Suomessa julkaistu If The Rain Comes koostuu yhdestätoista Pembroken säveltämästä ja sanoittamasta uudesta kappaleesta.
Lontoossa syntynyt Pembroke asuu nykyään Kansas Cityssä Yhdysvalloissa. Albumilla Pembroken rinnalla soittavat Wigwamissa jo 1970-luvulla soittanut kosketinsoittaja Pedro Hietanen sekä Jimbo–kokoonpanossa Pembroken kanssa 1980-luvulla vaikuttanut kitaristi Jukka Orma. Mukana ovat myös jazz-muusikot basisti Ulf Krokfors ja rumpali Mika Kallio.
If The Rain Comes on omistettu sen tuottaneelle trumpetisti, säveltäjä ja tuottaja Henrik Otto Donnerille (kuvassa Pembroken kanssa), joka menehtyi kesken levyn viimeistelyn kesäkuussa 2013. Donnerin ja Pembroken yhteistyö alkoi vuonna 1967. Donner tuotti muun muassa Wigwamin varhaisia levytyksiä sekä useita Pembroken soololevyjä. Donner vastasi myös pääasiassa Kansasissa äänitetyn levyn jousi- ja puhallinsovituksista.
− Olin jo pitkään suunnitellut tekeväni uuden sooloalbumin Oton kanssa. Aikataulujen ja käytännön asioiden sovittelu vain vei aikaa, Pembroke kertoo.
− Toivon, että levystä on musiikinystäville iloa pitkäksi aikaa. Koska If The Rain Comes jäi Oton viimeiseksi levytykseksi, sillä on senkin takia aivan erityinen paikka sydämessäni.
Pedro Hietanen toteaa halunneensa heti mukaan, Kun Otto Donner soitti ja kysyi häntä soittamaan Pembroken levylle.
− Olin erityisen iloinen, että Jim teki taas pitkästä aikaa soololevyn. Oli myös hienoa, että levy tehtiin Jimin omalla reviirillä. Kenelläkään ei ollut studiosta kiire arkisiin askareisiinsa ja studiossa oltiin silloin, kun hyvältä tuntui, ei kellon mukaan. Levyntekoprosessi muistutti itse asiassa paljon Wigwam-levyjen äänityksiä.
Jukka Orman mukaan oli ilo ja nautinto saada olla projektissa mukana.
− Oton kasaama bändi osoittaa jälleen kerran hänen ilkikurisen uudistumishalunsa. Jimin biisit ovat aina olleet minulle Barnum & Bailey Meets Americana -tyyppisiä pastisseja, joiden juuret ovat syvällä brittiläisen popmusiikin mullassa. Niiden ryydittäminen suomalaisen modernin jazzin ikonisella kompilla (Krokfors ja Kallio) on Ottoa parhaimmillaan.
(Kuva: Pete Lucas)