Onhan tässä pointti. Siinä missä nykyisen rajan takaa evakkoon ajetut karjalaiset kaipaavat ikuisesti kotiin, Jamaikan rastat haikailevat Afrikkaan, joka heille on enemmän spirituaalinen kuin konkreettinen paikka. Pohjaton kaipuu siis yhdistää Liljan Loistossa reggae-rydimit ja -taustat vanhojen karjalaisviisujen melodioihin ja tarinoihin. Viimemainitut riipivät parhaimmillaan sydäntä, kuten Veikko Lavin Evakon laulussa.
Komeasti, ja täysin jamaikalaisesti, keinahtavan Punky Reggae Bandin solisteina toimivat iskelmää, jazzia, poppia ja kansanlaulua debyyttilevyllään (Pilvet liikkuu, minä en, 2010) sekoitellut Yona ja oman bändinsä ohella Jätkäjätkissäkin vaikuttava Puppa J. Tunnepuolella kummallakin on puhtaat jauhot pussissa, mutta itselleni Yona kolisee paremmin. Tytöllä on aivan hurmaavan perinaisellinen ääni ja täysin maneeriton fraseeraus. Kuin vahingossa toisinaan falsettiin luiskahtavaa seireenikujerrusta on vaikea vastustaa. Viettelevä viattomuus puree syvälle, etenkin Laps Karjalan-, Heili Karjalasta- ja Muistatko Monrepos’n -kappaleissa.
Puppa J taas on hylännyt suomalaistetun jamaikalaistyylinsä tässä projektissa täysin ja laulaa kuin Juha-Matti. Liekö omaa rajoittuneisuuttani, mutta tyyli on vaan niin kaukana reggaesta, että tuntuu rastarytmien yhteydessä jotenkin vieraalta, kuin päälle liimatulta.