Brittipopin veikeä mutta surumielinen narrihahmo Robbie Williams elää urallaan jälleen uutta kukoistuskautta. Jonkinlaiseksi symboliksi tälle voi lukea herran Zakk Wylden ja kumppanien kanssa heittämän Ozzy Osbourne -tribuutin tämän vuoden Brit Awards -gaalassa.
Pekkaa pahemmaksi ei jää Williamsin uusin levykään. Sen avaus, alun perin jo viime kesänä julkaistu Rocket-yhteistyökappale Tony Iommin kanssa, on vakuuttava voimannäyttö ja pitävä lupaus tulevasta.
Teemana otsikkoa myöten on siis brittiläinen pop. Rehellisyyden nimissä tyylinimikkeeksi on pakko lisätä myös rock, sen verran väkevästi vaikkapa Pretty Face tai You rullaavat eteenpäin. Kitarat helkkyvät ja runttaavat myös esimerkiksi Spies-kappaleessa, joka menee kauneudellaan Angelsin ja She’s the Onen kaltaisten Williamsin merkkiteosten joukkoon.
Morrissey on kerrassaan ihastuttava rakkaudentunnustus kollegalle. Iskelmällinen It’s OK Until the Drugs Stop Working palauttaa katkeransuloisiin mutta toivorikkaisiin tunnelmiin.
Eihän Robbie Williamsia voi olla rakastamatta. Tai itse ainakin haluan kuulua siihen ihmisryhmään, joka häntä rakastaa.
