PARIISIN KEVÄT: Musta laatikko

Arvio julkaistu Soundissa 4/2015.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

Arvio

PARIISIN KEVÄT
Musta laatikko
Sony

Pariisin Kevään jalostuminen Arto Tuunelan pöytälaatikkoprojektista yhdeksi maamme kiistattomista kärkiyhtyeistä on hyvin epätyypillinen kasvuprosessi. Se, että bändi nousee tiiviiseen radiosoittoon ja isojen festareiden lavoille ilman vuosikausia kestävää räkälöiden nurkissa kiertämistä, kuvastaa hyvin aikaa jossa elämme. Pop– ja rockmusiikki on viimeistään tällä vuosikymmenellä päässyt eroon siitä kivikautisesta asenteesta, jonka mukaisesti ”oppirahat on maksettava”.

Pariisin Kevät nousi kenties pikatietä pinnalle, mutta se ei tee matkasta yhtään vähemmän arvokasta.

Arto Tuunela on kirjoittanut muutamia viime vuosien parhaimmista suomalaisista rock-kappaleista. Pikku Huopalahti, Painovoimaa (Korkeushyppääjän rakkaus) ja Kesäyö ovat moderneja klassikoita, joiden asema tulee tulevina vuosikymmeninä vain vahvistumaan. Yksittäisistä onnistumisista huolimatta Tuunela ei ole vielä onnistunut tekemään täysipainoista pitkäsoittoa. Edellinen, vuonna 2013 julkaistu Jossain on tie ulos oli jo sitä hyvin lähellä ja yhä lähemmäs tätä pyrkii Musta laatikko.

Jokaiselta Pariisin kevään levyltä on tähän asti myös löytynyt yksi jään puhkaiseva kärkikappale, joka on vetänyt muuta pitkäsoittoa perässään. Tässäkin suhteessa Musta laatikko on poikkeus. Pariisin Kevään viides albumi on tasalaatuinen ja täyteläinen pitkäsoitto, jota leimaa tekijöiden varmuus oman suunnan ja yleisön löytymisestä. Tämä jatkuvuuden tunne tekee yhtyeelle pelkästään hyvää.

Ensimmäisenä singlenä julkaistu Haamupuhelu ei ole piikki suuntaan tai toiseen, vaan se toteuttaa Tuunelan omienkin sanojensa mukaan hyvin Mustan laatikon yleistä linjaa. Yksittäisten onnistumisten sijaan paino on kerrankin kokonaisuudessa ja siitä on yhtyettä kyllä vaikea kritisoida.

Se, että suomalaiseen – kieltämättä hivenen yksioikoiseen – kansantajuun pystyy Tuunelan kaltainen indie-eksentrikko näin syvästi koskettamaan, on yksi hienoimmista tarinoista kotimaisessa popmusiikissa. Ja se tarina vain tuntuu vahvenevan vuosi vuodelta.

Lisää luettavaa